Perkeros

Kirjassa karhut soittavat bändeissä, musiikki muuttaa todellisuutta ja mikään ei ole hirveämpää kuin ironiset viikset joiden taakse kätkeytyvät terävät hampaat.

Akseli on haaveillut rockjumaluudesta teinivuosista lähtien. Päässä soi musiikki ja silmissä siintää visio avantgardemetallia soittavasta bändistä, Perkeroksesta, joka räjäyttäisi paikkansa Tampereen bändikilpailuista maailmanmaineeseen. Mutta vuosien yrittämisenkään jälkeen odotettua läpimurtoa ei laulutaidottomalle, lavapelkoiselle Akselille ole tullut.

Tyttöystävä painostaa palaamaan yliopistolle viimeistelemään kesken jääneen tutkinnon ja muutenkin ovat lopun ajat lähellä. Uusi laulajalöytö ja soittopaikka baarin rocktoberfestistissa tarjoavat vielä viimeisen mahdollisuuden onnistumiseen. Draamaa tarinaan tuo yliromanttista poppia soittava hipster-bändi, jonka musiikissa ja soittajissa on jotain pahasti vialla. Hitaasti tarina muuttuu romaanin edetessä elämäntapatarinasta kauhuksi. 

Sisä-Suomen suurkaupunkiin sijoittuva sarjakuva on komeaa työtä. Ahosen ja Alareen kädenjäljessä kaupunki herää eloon ja paikkakuntaa tunteva saa tuttujen maamerkkien löytämisestä paljon irti. Kuvitus ja väristyskin on uskomattoman kaunista; ruudut ovat piirretty täyteen yksityiskohtia joissa vihjaillaan tulevia juonenkäänteitä tarkkasilmäisille lukijoille.

Tekijät uskaltavat luottaa kuvitukseen eivätkä ahda turhia puhekuplia sinne missä niitä ei tarvita. Kuva puhuu puolestaan. Kuvitukseen liittyy myös yksi albumin harvoista heikkouksista; osa juonelle tärkeistä detaljeista on kovin pieniä eikä sumuista jälkeä tekevä painokone ole pysynyt siveltimen tahdissa.

Lopputulos, kauhua, komiikkaa ja ystävien tärkeyttä korostava tarina on harvinainen yhdistelmä. Kun samalla sivulla ihmettelee piirtäjän taitoa, itkee tarinan julmuutta ja nauraa hahmojen sananvaihdolle, tietää että on jonkin arvokkaan äärellä. 

Perkeros
JP Ahonen ja KP Alare, WSOY.