Naisartistit saavat mediassa tilaa musiikkinsa säveltäjinä, sanoittajina ja tuottajina, vaikka mediaa kiinnostaa myös heidän ulkonäkönsä ja tulonsa.
Tutkimuksessa käytettyä sanoma- ja aikakauslehtiaineistoa. Kuva: Liisa Tuomi
Liisa Tuomen väitöstutkimus tarkastelee median naiskuvaa kolmesta suomalaisesta nyky-artistista kerätyn viisivuotisen lehtiaineiston avulla. Artistit, Anna Abreu (nykyisin taiteilijanimeltään Abreu), Chisu ja Jenni Vartiainen, ovat musiikin tekemisestä ja esittämisestä elantonsa saavia kotimaisen popmusiikin kärkinimiä.
Tuomi tarkastelee lehtiartikkeleissa esiintyviä toistuvia puhetapoja, joilla poplaulajien naiseus tuotetaan. Lehti-aineisto kertoo suomalaisesta naiskuvasta sekä naisten toimintamahdollisuuksia nyky-Suomen populaarimusiikin kentällä.
Raha ja ulkonäkö lehtien puhetavoissa
Monia lehtiä kiinnostaa raha eli se, kuinka paljon naispuolinen musiikintekijä ansaitsee tekemällään ja esittämällään musiikilla. Puhe poplaulajien hulppeasta toimeentulosta on suhteellisen kaukana todellisuudesta, mutta osaltaan se edesauttaa ylläpitämään mielikuvaa musiikintekemisestä tuottoisana toimeentulon muotona. Se toimii myös luontevana väylänä kertoa artistin musiikillisista saavutuksista, joita tutkimuksen teon aikana edustivat albumimyyntiluvut. Esimerkiksi Jenni Vartiaisesta Ilta-Sanomat (10.2.11) kirjoittaa ”satojen tuhansien tuloista”, ”mittavista kiertuetuloista” ja että naisartistit ovat ”jopa kalliimpia kuin Eppu Normaali” (IS 12.6.12).
Media osallistaa poplaulajat myös suomalaisen kehoihanteen ylläpitämiseen huomioimalla heidän ulkonäkönsä. Heidän esiintymisensä odotetaan olevan konservatiivista ja sovinnaista. Silti heidät saatetaan nimetä ”vuoden seksisymboliksi" (IS 22.8.08; Helsingin Sanomat 20.3.10) ja ”näyttäväksi ilmestykseksi” (IS 9.6.12). Media valvoo naisen pukeutumista: paljasta pintaa tai revittelyä sallitaan vähän. Tilalle saatetaan toivoa ”maltillisempaa ja arkisempaa pukeutumista” (IS 20.3.07). Tältä osin naisen liikkumatila jää mediassa suhteellisen ahtaaksi.
Ulkonäkö ei kuitenkaan yksistään riitä pitämään poplaulajan kiinnostavuutta yllä, vaan median katse suuntautuu enenevässä määrin musiikin tekijyyteen. Naisartistit saavatkin mediassa tilaa musiikkinsa säveltäjinä, sanoittajina ja tuottajina. Kukin naisartisteista osallistuu laulamisen lisäksi esittämänsä musiikin tekemiseen mikä osaltaan lisää median arvostusta.
Kulttuurista ja feminististä musiikintutkimusta yhdistävä työ perustuu 345 artikkeliin, jotka on julkaistu vuosina 2007–2012 sanomalehdissä, nuortenlehdissä ja ajanvietelehdissä.
