Uusi taiteellinen johtaja Lauri Maijala: "KOM osaa pöyristyttää!”
Kuva: Marko Rantanen
Lauri Maijala oli 9-vuotias nähdessään Elefanttimies-näytelmän KOM-teatterissa, ja pian sen jälkeen olivat vuorossa Reko Lundánin legendaariset näytelmät.
Hänelle olivat myös pikkupojasta saakka tuttuja komilaisten komeasti kajahtavat laulut Porvari nukkuu huonosti -levyltä. Yhteistyö laulujen säveltäjä Kaj Chydeniuksen kanssa alkoi vuonna 2016, kun Lauri Maijala ohjasi yhdessä Linda Wallgrenin kanssa Lapualaisoopperan. Se esitettiin Vanhalla Ylioppilastalolla.
Lauri Maijala esitti Vihtori Kosolaa Ylioppilastalolla ja myös vuonna 2005 Steinerkoulun tekemässä Lapualaisoopperassa.
”Tutustuin jo tuolloin Chydeniukseen. Hän oli minulle vähän kuin kotijumala.”
Nyt ohjaaja Lauri Maijala jakaa tänä vuonna viisikymmentä vuotta täyttävän KOM-teatterin vetovastuun yhdessä Tiina Kristofferssonin kanssa. Maijala on teatterin taiteellinen, Kristoffersson hallinnollinen johtaja.
Vuonna 1971 perustettu teatteri on pitänyt tunnistettavan linjansa halki vuosikymmenten. Lauri Maijalan toive on, että KOM säilyttää sen seuraavatkin viisikymmentä vuotta.
”KOMin kivijalka on uskallus ottaa tarvittaessa kantaa – jopa pöyristyttää. Aiheet ja estetiikka vaihtelevat ajan hengen mukaan. KOM on paikka, jossa voi olla varma siitä, että jokainen esitys on tietoisesti yhteiskunnallinen puheenvuoro.”
KOMin juhlavuoden aloittaa komeasti Jussi Kylätaskun näytelmä Runar ja Kyllikki, jonka Lauri Maijala ohjaa. Näytelmän lähtökohta on koko Suomea vuonna 1953 järkyttänyt Kyllikki Saaren murha Etelä-Pohjanmaalla. Kylätasku sijoitti tarinan pieneen hämäläiseen kylään.
KOMin ensi-ilta koittaa 12. helmikuuta. Syksyllä nähdään toinen juhlavuoden näytelmä. Sitä tai näytelmän ohjaajaa ei ole vielä julkistettu, mutta kyseessä on kotimainen kantaesitys.
Lauri Maijala sanoo intuition olevan isoin ohjaava voima hänen ohjelmistovalinnoissaan.
”Näin Kylätaskun koskettavan upean näytelmän Jouko Turkan ohjaamana Helsingin kaupunginteatterissa vuonna 1996. Nimirooleissa olivat Kati Outinen ja Tommi Eronen. Myös isäni Seppo Maijala oli mukana, hän näytteli pastori Kapeelahden roolin.”
Näytelmä jäi Lauri Maijalan mieleen kummittelemaan, ja hän on lukenut sen vuosien varrella monta kertaa. Sopivaa tilaisuutta näytelmän tekemiselle ei ole tähän mennessä tullut.
”Kun etsimme KOMille juhlanäytelmää, luin näytelmän jälleen kerran ja ymmärsimme, että tässä se nyt on. Tässä juuri nyt, jolloin sukupuoleen kasvattamista ja kasvamista tarkastellaan aivan erityisen suurennuslasin alla.”
Runar ja Kyllikki kertoo 1950-luvun Suomesta, ja näytelmän sukupuoliroolit ovat osin kärjistettyjä. Aihe on silti ajaton.
”Miten syvällä dna:ssa on se, millaiseksi miehiksi ja millaisiksi naisiksi me kasvamme, ja miten itse lapsia kasvatamme? Millaista käytöstä miehiltä ja millaista käytöstä naisilta odotamme, vaikka kuinka lukisimme itsemme liberaaliin suvaitsevaistoon”, Lauri Maijala kysyy.
Runar ja Kyllikki on kahden eri lailla kaltoinkohdellut nuoren onneton tarina, josta kasvaa koko yhteisön tragedia. Yksipuolinen asenneilmapiiri kuristaa ensin heikot ja lopulta myös vahvat.
”Lähtökohtamme on osoittaa, miten järjestelmä lokeroi meidät jo varhain. Se ei tuhoa vain naisia, vaan myös miehet. Itse entisenä koulukiusattuna tunnistan sen, kun ei pysty mitenkään vastaamaan miehen ideaalia ja kuinka siitä saa turpiinsa. Siinä on sitten kostofantasioiden varassa jaksanut vaikeimmat ajat läpi. Onneksi ne jäivät osaltani mielikuvitustasolle”, Lauri Maijala tunnustaa.
Hänellä on ohjattavanaan nyt upea kymmenen hengen ensemble. Näytelmän nimirooleissa nähdään Paavo Kinnunen ja Ella Mettälä, muissa rooleissa Karoliina Niskanen, Lotta Lindroos, Vilma Melasniemi, Juho Milonoff, Niko Saarela, Satu Silvo, Eeva Soivio ja Teatterikorkeakoulusta Juho Kuusamo.
Lauri Maijala sanoo oman lähtökohtansa teatterintekijänä kumpuavan muhevasta teatterisuvun mullasta – edustaahan hän alaa jo neljännessä sukupolvessa.
”Voin vilpittömästi tunnustaa, että olen paatunut nostalgikko! Sieltä menneestä ne kuvat, ilot ja traumat kumpuavat näyttämölle muodossa tai toisessa. Nyt on kovin etuoikeutettua jakaa kokemuksiaan KOM-teatterissa tässä pestissä muiden herkkien ja kovasti inhimillisten tekijöiden kanssa. Minusta herkkyys on ihmisen tärkeimpiä voimavaroja.”
Arvoistaan hän toteaa, että vapaus, veljeys ja tasa-arvo eivät ole menettäneet merkitystään. Päinvastoin – niitä tarvitaan yhä enemmän tässä monin tavoin arvottomassa ajassa.
