Huhtikuun 9. päivänä vietetään Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää. Merkkipäivän tienoilla mediassa saattaa nähdä Agricolasta kertovia juttuja, joissa visaillaan tämän kehittämillä sanoilla. Aihe kirvoitti keskustelua Kotimaisten kielten keskuksessa ja innoitti Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimittajan Oskari Niskasen ruotimaan sitä, mitä sanoja Agricola oikeastaan keksi ja mitä ei. Tuoreessa Kielikello-artikkelissa pannaan Agricolan ansioluettelo ojennukseen.
Emil Wikströmin veistämä Mikael Agricolan muistomerkki, Lahden Erkonpuistoon vuonna 1953 pystytetty valos. Kuva: Wikipedia
https://kielikello.fi/mikael-agricola-ei-keksinyt-suomen-kielta-eika-naita-sanoja/
Niskasen Kielikello-artikkeli tarjoaa ajantasaisen katsauksen siihen, mitä Agricolan julkaisuista ja niiden käännöstyöstä nykypäivänä tiedetään. Artikkelissa annetaan myös muutamia tapausesimerkkejä sanoista, joita usein virheellisesti väitetään Agricolan tuotoksiksi. Tällaisia ovat muun muassa jalopeura, kamelikurki ja ruohonpäristäjä. Tätä nykyä selvää on myös se, ettei Agricola suomentanut hänen nimiinsä merkittyjä teoksia yksin.
”Ruohonpäristäjää ja kamelikurkea yhdistää ainakin kaksi asiaa: molemmat ovat isokokoisia lintulajeja, eikä Agricola sepittänyt sanoista kumpaakaan.”
Joskus jopa väitetään, että Mikael Agricola olisi keksinyt suomen kielen. Suomea on kuitenkin puhuttu jo satoja vuosia ennen Agricolaakin, eikä varhaisimmista puhutun kielen vaiheista ole olemassa kirjallisia merkintöjä. Niskanen toteaa: ”On syytä olettaa, että Agricola ja muut teosten suomennostyöhön osallistuneet kehittivät kieleemme runsaasti uutta sanastoa, josta osa on käytössä vielä tänäkin päivänä. Pelkästään itse kehittämiään sanoja he eivät tietenkään käyttäneet – eihän kukaan lukija olisi tällöin ymmärtänyt tuotoksia.”
Tärkeä apuväline Agricolan aikaisten tekstien tulkinnassa on Vanhan kirjasuomen sanakirja (VKS), joka esittää mahdollisimman tyhjentävästi vanhan kirjasuomen ajalta (1543–1810) säilyneiden lähteiden sanaston. VKS:n toimittaminen on vielä kesken, ja sen ohella kannattaakin tutustua Suomen etymologiseen sanakirjaan, joka valottaa sanojen alkuperää, ikää ja kehitystä. Lisäksi kaikki Agricolan teosten sanat on juuri saatu yksien kansien väliin Agricolan sanakirjaan. Teoksen ovat koonneet Kaisa Häkkinen ja Tanja Toropainen.
Vanhan kirjasuomen sanakirja (Kotimaisten kielten keskus) https://kaino.kotus.fi/vks/
Suomen etymologinen sanakirja (Kotimaisten kielten keskus) https://kaino.kotus.fi/ses/
Agricolan sanakirja (Mikael Agricola -seura & Turun yliopisto) https://edition.fi/mikaelagricolaseura
