Villa Gyllenbergin kevätnäyttely yhdistää menneiden aikojen pukuloistoa ja Helene Schjerfbeckin ja hänen aikalaistensa teoksia. Schjerfbeck & muoti – taidetta ja pukuhistoriaa 1880–1950 on ensimmäisiä näyttelyitä, jossa historiallisia pukuja ja maalaustaidetta esitellään Suomessa rinnakkain. Näyttely on esillä 14.2.–9.6.2024.
Helene Schjerfbeck, Eydtkuhnenin tyttö II, 1927, öljy kankaalle, Yrjö ja Nanny Kauniston kokoelma, Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Kuva: Jenni Nurminen/Kansallisgalleria
Schjerfbeck ja muoti
Helene Schjerfbeck (1862–1946) rakasti sekä maalaustaidetta että muotia, ja hänen muotokuvissaan mallin vaatetus oli olennainen osa teosta. Modernin muodin syntyvaiheet osuivat yksiin Helene Schjerfbeckin 1870-luvulta 1940-luvulle ulottuneen uran kanssa.
Schjerfbeck oli erityisen mieltynyt ranskalaistyylisiin vaatteisiin, ja ranskalaiset muotilehdet toimivat inspiraationa myös hänen maalauksilleen. Muotikuvien naisten viileän elegantit hahmot pitkine kauloineen ja punattuine huulineen sulautuivat osaksi taideteosten ilmentämää modernin naiseuden kuvaa.
Schjerfbeckin innostus vaatteisiin tulee esiin myös hänen kirjeissään serkuntyttärelleen Dora Estlanderille, joka oli mallina teoksessa Elegantti nainen (Dora) (n. 1928). Kirjeet vuosilta 1922–1945 ovat nykyään Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön omistuksessa, ja näyttelyä varten tehty tutkimus pohjautuu osittain tähän lähdeaineistoon.
”Haluamme nostaa esiin tämän taiteesta ja muodista innostuneen puolen sekä Helene Schjerfbeckistä että monesta muusta suomalaisesta taiteilijasta. Pinnalliseksi ja ohimeneväksi mielletty muoti on yleensä nähty vastakohtana taiteelle, joka koetaan yleväksi ja ajattomaksi. Moderni taide ja moderni muoti kietoutuvat kuitenkin toisiinsa monin tavoin. Schjerfbeckin teokset ja hänen kirjeenvaihtonsa havainnollistavat tätä oivallisesti”, kertoo Villa Gyllenbergin intendentti Lotta Nylund.
Greta Hällfors-Sipilä, Otsatukka (Elli Sipilä), 1920, öljy kankaalle, Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Kuva: Hannu Pakarinen/Kansallisgalleria
Historiallista pukuloistoa
Erityisesti muotokuvataiteessa pukeutumisella on ollut keskeinen rooli ja näyttelyssä Schjerfbeckin teosten rinnalle tuodaan yli kahdenkymmenen muun suomalaistaiteilijan muotiin ja pukuhistoriaan liittyviä teoksia. Esimerkiksi Albert Edelfelt (1854–1905) ja Gunnar Berndtson (1854–1895) inspiroituivat muodin maailmasta, ja heidän teoksissaan asut ja tekstiilit ovat keskeisiä tunnelman ja vaikutelman luomisessa.
Kuvataiteen lisäksi näyttelyssä esitellään noin kolmekymmentä aikakauden pukua vapaa-ajan asuista loisteliaisiin iltapukuihin. Näyttelyssä tuodaan esiin myös pukujen valmistuksen ja ateljeemuodin historiaa.
”Haluamme että näyttelykävijät pääsevät näkemään menneiden aikojen pukuja ja tutustumaan muodin kulttuurihistoriaan. Puvut viestivät kantajiensa identiteetistä ja yhteiskunnallisesta asemasta, ja pukuhistoria auttaa tulkitsemaan taideteoksia ja niissä esiintyviä ihmisiä”, Nylund toteaa.
Näyttelyssä nähdään myös tulkinta Schjerfbeckin Tumma nainen (1929) teoksessa näkyvästä asusta. Vintagemuotiin erikoistunut ompelija-suunnittelija Irma Romero on käyttänyt japonismia ja Coco Chanelin tyyliä huokuvan puvun teossa ajanmukaisia materiaaleja ja tekniikoita.
”Puku herättää uniikilla tavalla henkiin Schjerfbeckin sadan vuoden takaisen teoksen, ja tuo yleisön nähtäville tulkinnan taiteilijaa inspiroineesta vaatteesta”, Nylund kertoo.
Urbaania elämää ja vapaa-ajan viettoa
Monet taiteilijat inspiroituivat muodista, ja kuvasivat sen kautta modernia elämää. Kaupungistuminen, sekä terveyttä ja elinvoimaa korostanut vitalistinen liike muokkasivat elämäntapoja. Muodin muuttuminen mahdollisti naisille aiempaa vapaamman ja aktiivisemman elämäntyylin, kun korsettien ja turnyyrien poistuminen mullisti urheilun ja ulkoilun. Suhtautuminen ehostukseen muuttui 1920-luvulla sallivammaksi, ja hiusmuotia uudisti polkkatukka. Muotiliikkeiden ja tavaratalojen katalogit, näyteikkunat, muotilehdet sekä mainokset synnyttivät uudenlaista visuaalista kulttuuria, joka näkyi myös taiteessa.
”Modernit ihmiset näyttäytyivät Schjerfbeckille pinnallisina ja etäisinä mutta taiteellisesti kiehtovina. Muotokuvissa kuvattujen kasvojen naamiomaisuus muistuttaa muotikuvista mutta tuo samalla mieleen Pablo Picasson ja Piet Mondrianin kaltaisten modernin taiteen mestareiden teokset”, kertoo taidehistorioitsija Marja Lahelma, joka on yksi näyttelyn kuraattoreista.
Näyttelyn keskiössä on naisten muoti, sillä miesten muodissa tapahtuneet muutokset 1880- ja 1950-luvun välillä olivat verrattain pieniä, ja miesten muotiin liittyvä kuvasto vähäistä. Mukaan valitut miesten muotokuvat ilmentävät kuitenkin kiinnostavalla tavalla modernia, urbaania maskuliinisuutta. Useassa teoksessa, kuten Väinö Kunnaksen (1896–1929) Olavi Paavolaisen muotokuvassa (1928), on koreilevaa dandymäisyyttä. Boheemitaiteilijoiksi mielletyt Jalmari Ruokokoski (1886–1936) ja Tyko Sallinen (1879–1955) puolestaan ovat valinneet kuvata itsensä huoliteltuina herrasmiehinä. Muotokuvien ja omakuvien kautta taiteilijat toivat esiin modernin maailman estetiikkaa ja tapakulttuuria.
Näyttelyssä on esillä 35 pukua, 20 Schjerfbeckin teosta, sekä yli 40 teosta muilta suomalaistaiteilijoilta. Näyttelyssä esillä olevat taiteilijat ovat: Hugo Backmansson, Gunnar Berndtson, Väinö Blomstedt, Yngve Bäck, Birger Carlstedt, Marcus Collin, Albert Edelfelt, Ragnar Ekelund, Akseli Gallen-Kallela, Olga Gummerus-Ehrström, Axel Haartman, Greta Hällfors-Sipilä, Eero Järnefelt, Erkki Koponen, Väinö Kunnas, Vilho Lampi, Yrjö Ollila, Jalmari Ruokokoski, Tyko Sallinen, Santeri Salokivi, Helene Schjerfbeck, Hugo Simberg, Venny Soldan-Brofeldt, Ilmari Vuori, Dora Wahlroos, Matti Warén, Torsten Wasastjerna ja Maria Wiik.
Näyttelyn kuraattoreina toimivat taidehistorioitsija Marja Lahelma, muotihistorioitsija Katri Pyysalo ja Villa Gyllenbergin intendentti Lotta Nylund.
Näyttelyn yhteydessä julkaistaan sen teemaan liittyvä, runsaasti kuvitettu kirja suomeksi ja ruotsiksi (Kustannusosakeyhtiö Parvs). Kuraattoreiden ja Irma Romeron tekstien lisäksi julkaisu sisältää myös käsityötieteen ja muodin tutkimuksen dosentti Ritva Koskennurmi-Sivosen, sekä Schjerfbeck-asiantuntija Sue Cedercreutz-Suhosen artikkelit. Näyttely on osa Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön 75-vuotisjuhlavuotta.
https://www.villagyllenberg.fi/
