Komisario Koskinen ratkoo jälleen rikosta uusimmassa Seppo Jokisen romaanissa Kuolevaksi julistettu. Päähenkilö kasvoi kirjailijan mukaan huomaamatta sivuroolista ulos. Koskettaville kertomuksille on tulossa jatkoa ensi keväänä. Kirjailija kertoo teostensa synnystä seuraavaa:
1. Uusin kirjasi on Kuolevaksi julistettu, aivan huikean hyvä kirja. Mistä saat aiheet? Onko millään kertomallasi mitään todellisuusperää?
Kirjojeni ideat ja henkilöt ovat syntyneet siten, että ne ovat alkaneet pikku hiljaa itää jo edellisiä kirjoja kirjoittaessa ja kypsyneet siitä vähitellen niin että ne ovat olleet koko lailla valmiita jo siinä vaiheessa, kun olen lähettänyt edellisen käsikirjoituksen kustantajalle. Siitä on ollut helppo lähteä työstämään uutta romaania. Toisaalta, joskus uusi aihe puikkii niin voimakkaasti ajatuksiin että se jopa häiritsee meneillään olevaa kirjoitusprosessia, ja sitä on pakko yrittää lykätä takaisin aivokoppaan vielä kypsymään.
Seppo Jokinen. Kuva: Henna Jokinen
Yhdenkään kirjani aiheella tai tarinalla ei ole suoranaista yhtymäkohtaa todellisuuteen. Pieninä sivuviittauksina saattaa olla joku ajankohtainen tositapahtuma tukemassa ajankuvaa ja sen hetkistä tunnelmaa. Ne eivät kuitenkaan liity kirjan kokonaisuuteen millään tavalla.
2. Komisario Koskinen on inhimillinen, uskottava miehen köriläs. Miten olet luonut hänet? Kuinka paljon laitat itseäsi häneen?
Kirjojeni päähenkilö Sakari Koskinen syntyi aivan itsestään ja yllättävän kivuttomasti. Esikoisteokseni Koskinen ja siimamies oli tarkoitus olla yksittäinen teos. Kun aloitin kirjoitustyön, juonen keskeisimpänä päähenkilönä oli yksinhuoltajaisä, joka menettää ainoan tyttärensä väkivallan uhrina ja muutenkin tarkoituksenani oli kirjoittaa eräänlainen lähiöromaani Hervannasta. Rikosta tutkivan poliisin piti alun perin olla vain sivuhenkilö, mutta se karkasi sitten käsistä, lähti elämään omaa elämäänsä ja nousi siitä kokonaisen kirjasarjan päähenkilöksi. Niin syntyi komisario Koskinen.
Moni on väittänyt komisario Koskista minun näköisekseni ja oloisekseni, ja ainahan kirjailija panee henkilöihinsä jotain itsestään ja omasta kokemusmaailmastaan. Yhtymäkohtia on kuitenkin harvassa. Perhesuhteemmekin ovat täysin erilaiset.
Silti meissä on paljon samaakin ja etenkin ajatusmaailma ja elämän arvot sopivat oikeastaan yksi yhteen. Ja jos jotain muuta pitää hakemalla hakea, minä ja Koskinen olemme seuramiehinä kömpelöitä, kuljemme kumpikin mieluummin polkupyörällä kuin autolla ja masokistinen suolla rämpiminen on meille suoranainen intohimo.
3. Kuolevaksi julistettu on kirja missä tunteet nousevat pintaan. Miltä tuntuu kirjoittaa kohtausta, missä melko varmasti suurin osa lukijoistakin itkee?
En toki pyri itkettämään lukijoitani, se ei ole missään nimessä itsetarkoitus. En edes ajattele sitä kirjoittaessani. Mutta jos olen saanut lukijoideni tunteet nousemaan pintaan, tunnen onnistuneeni yhdellä kirjoittamisen tasolla. Toivoisin kuitenkin aina, että ne kyyneleet ovat enemmän ilon- ja helpotuksenkyyneleitä kuin surun.
4. Olet suosittu kirjailija. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan mitään poikkinaista sanaa kirjoistasi. Asettaako se paineita?
Tietysti se kannustaa kirjoittamaan ja on paras palkinto minkä voi työlleen saada. Mutta toisaalta, kyllä se nostaa rimaakin. Mitä enemmän on lukijoita, sitä enemmän hirvittää tuottaa heille pettymystä.
5. Milloin saamme kuulla taas komisario Koskisen kuvioista?
Ensi keväänä näihin samoihin aikoihin. Uusi juonikuvio, uudet henkilöt ja heidän tarinansa kypsyvät kovaa vauhtia päässä. Myös komisario Koskisen siviilielämän kuviot kehittyvät. Niitä en kovin paljon mieti etukäteen. Sakari elää omaa elämäänsä, kuten on tehnyt kirjasarjan alusta asti, ja usein hän yllättää minutkin kirjoitusprosessin aikana.
