Suomenlahti on ollut aina tärkeä kaupan valtatie, joka on vaikuttanut elämään itäisten alueiden karuilta saarilta Pietariin, Tallinnaan ja Suomen rannikkokaupunkeihin saakka. Merta pitkin liikkuivat kauppiaiden ohella salakuljettajat. John Nurmisen Säätiön kustantama ja Johanna Pakolan kirjoittama teos Vaarallisilla vesillä – Salakuljetusta ja seprakauppaa Suomenlahdella kertoo saariston asukkaiden arjesta ja kekseliäisyydestä ankaran luonnon ja yhteiskunnallisten mullistusten armoilla.
Salakuljettajia lastinaan alkoholia, jalokiviä ja pakolaisia
Pakola keskittyy teoksessa kuvaamaan saariston elämää itäisen Suomenlahden ulkosaarilla ja osin myös sen rannikoilla 1800-luvun jälkipuolelta toiseen maailmansotaan asti. Saaret, kuten Suursaari, Tytärsaari ja Lavansaari, heräävät teoksen sivuilla kuin uudelleen eloon.
Tytärsaalelaiset pojat soutavat Suursaari-laivaa vastaan vuonna 1936. Kuva: Kymenlaakson museo
”Aiheesta ei ole aiemmin tehty vastaavaa kokoavaa historiateosta, vaikka Suomenlahdella on merkittävä rooli kaikkien kolmen rantavaltion, Venäjän, Viron ja kotimaamme, kehityksessä niin kulttuurisesti kuin merenkulullisesti. Teos on tärkeä lisä kotimaiseen tietokirjallisuuteen”, John Nurmisen Säätiön toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt toteaa.
Vaarallisilla vesillä kertoo ulkosaariston eristäytyneestä ja lähes omavaraisesta elämästä. Tekstin rinnalla kulkevat lukuisat arkistokuvat avaavat ikkunan Suomenlahden saariston monivaiheiseen ajanjaksoon ja saaristolaisten arkisiin askareisiin. 1860-luvun lopulla itäisellä Suomenlahdella liikuttiin lähinnä tarpeen sanelemana: meri antoi elannon kalastajille, hylkeenpyytäjille, luotseille ja monille muille.
”Tarkkaan valikoidut arkistojen aarteet, kuten Pietarin valloittavat kaupunkikuvat sekä luonteikkaat henkilökuvat hylkeenpyytäjistä ja kalastajista, rikastavat lukuelämystä merkittävästi”, Arrakoski-Engardt kertoo.
Vaikka ulkosaaristossa elettiinkin syrjäisissä pienyhdyskunnissa, tärkeänä kauppakumppanina toimi Viro, jonka kanssa käytiin seprakauppaa vuosisatojen ajan.
”Seprakaupassa saaristolaiset vaihtoivat kalan ennen kaikkea viljaan mutta myös muihin hyödykkeisiin – silakat ja hylkeenrasva vaihtuivat esimerkiksi voihin, kananmuniin ja vehnäsiin. Kasvava, loistelias Pietari ja kansainvälinen Viipuri toimivat myös luontaisina saaristolaisten kauppakumppaneina”, kirjailija Johanna Pakola kertoo.
Ulkosaarelaiset naiset käsittelemässä kalaa. Kuva: Kymenlaakson museo
Itäinen Suomenlahti osana maailmansotien näyttämöä
Vaarallisilla vesillä -teoksessa kuvataan salakuljettajien kieltolain aikana kukoistavaksi kasvanutta liiketoimintaa. Suomenlahdella tehtiin laitonta kauppaa etenkin pirtulla.
”Alkoholin ja päihteiden salakuljetus ei kuitenkaan päättynyt kieltolain kumoamiseen. Alkoholia, savukkeita ja nykyään myös monia huumaavia aineita salakuljetetaan edelleen merillä. Erona aiempaan on, että pienet pirtuveneet ovat vaihtuneet suuriksi kauppa- ja matkustajalaivoiksi, joilla laittomia tuotteita pyritään salakuljettamaan Suomeen”, Pakola kertoo.
Pirtukuskien lisäksi laittomuuksia harrastivat ”gulashit”, mustan pörssin salakuljettajat. Lastina saattoi olla esimerkiksi mattoja tai jalokiviä. Osa kuljetti pakolaisia joko Suomeen tai lahden vastapuolelle.
Itäinen Suomenlahti osana maailmansotien näyttämöä
Vaarallisilla vesillä kuvaa arkisen elämän ohella saaristolaisten selviytymistä sotien mellastuksessa. Sotien välinen aika kului ulkosaarilla melko normaalin elämän merkeissä. Saaristolaiset alkoivat ajan mittaan saada lisätuloja matkailusta, kun ulkosaarista tuli suosittuja matkakohteita ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Saarten elämä kuitenkin muuttui ja mullistui toisen maailmansodan seurauksena. Suomenlahti täyttyi merimiinoista ja asukkaat pelkäsivät turvallisuutensa ja kotisaariensa puolesta. Rauhanehtojen myötä Suomi menettikin ulkosaaret Neuvostoliitolle.
”Satojen vuosien ajan jatkunut saaristolaiselämä päättyi noilla saarilla. Vanha kauppakumppani Pietari jäi rajan taakse ja kalavesien menetyksistä aiheutui saaristolaisille merkittävää haittaa. Itäisen Suomenlahden saaret tyhjenivät ja nykyään niillä elää enää kourallinen ihmisiä. Kuitenkin saarten elämässä on ehkä vähitellen kääntymässä uusi lehti, ja näiden ulkosaarten lumo tekee uutta tulemistaan”, Pakola kertoo.
