Kotkassa, kaupunginteatterissa oli jälleen ensi-ilta ja nyt oli vuorossa Kotkan nuorisoteatterin esitys Sisko tahtoisin jäädä. Olin jo etukäteen aivan innoissani, että mitä sieltä tulee!
Tämän näytelmän käsikirjoituksesta vastaa Laura Suhonen, Minna-Stiina Saaristo-Vellinki ja Marja Pyykkö. Sisko tahtoisin jäädä on vuonna 2010 tehty elokuvakin. Kotkaan tämän näytelmän on ohjannut Ninni Suntio ja siitä iso kiitos, koska miten hyvin ja ansiokkaasti hän oli saanut nuoret esiintymään!
Kuva: Henni Leskinen
Päähenkilöinä ovat Emilia ja Siiri. Emilia, koulussa menestyvä, urheilujoukkueen kyky, pikkusiskostaan huolehtiva ja oikea kiltteyden perikuva tutustuu Siiriin, joka on sitä ihan kaikkea muuta.
Kun Emilia tutustuu Siiriin, niin kaikki muuttuu. Emilia alkaa bilettää ja jotenkin saamaan uutta katsantoa elämäänsä, mikä ei välttämättä ole ihan hyväksi. Emilia on jotenkin vaan ollut sellainen "vara-äiti", kun oma äiti on häipynyt ja isä (Thomas Pryke) on yksinhuoltaja.
Noora Pirinen on loistava Emilia, niin luonteva, raikas ja uskottava. Katsoja elää Emilian mukana, että miten se pärjää ja pärjääkö ja kuinka tulee käymään.
Kuva: Henni Leskinen
Siiri on nuori ja täynnä energiaa, mutta kyllä sitä jäi säälittelemään, mikä oli Siirin elämässä mennyt pieleen, kun niin piti toimittaa osaansa. Olla kova ja pärjäävä. Jossain määrin tuli mieleen, miten paljon tällaisia "Siirejä" on olemassa.
Siirin roolissa on Selja Kivekäs, joka vetää osansa todella energisesti. Ja pakko sanoa, että jos ei ihan välttämättä tykännyt koko ajan Siiristä, niin tykkäsi sen osan esittäjästä.
Kuva: Henni Leskinen
Siirin ja Emilian lisäksi estraadilla esiintyy muitakin nuoria, joilla kaikilla on se oma osansa ja miten he sen vetävät, on ihanaa tulkintaa. Olin niin otettu siitä, miten uppouduin tarinaan ja sen esittämiseen. Kaikki nämä nuoret saivat sydämeni sykähtämään siitä aitoudesta ja kuinka jokainen oli osansa ottanut haltuun.
Mukana oli myös kolme kokeneenpaa aikuisnäyttelijää, mutta on mahtavaa sanoa, ihan käsi sydämellä, miten he jäivät varjoon ja ehkä se oli tarkoituskin.
Kuva: Henni Leskinen
Lavastus oli minimaalinen, mutta äärimmäisen toimiva!
Että ihan niin ku sanalla sanoen, Mahtavaa! Sata salamaa koko porukalle!
Pala kurkussa ja tippa linssissä seurasin sitä ensi-illan loppukukitusta, miten he olivat sen ansaineet. Kuulin sitten, kun katsomossa eräs vanhempi herra tuumasi kumppanilleen, miten oli hyvä aikamatka nuoruuteen! Just niin, eli huolimatta siitä, että on nuorten esittämä, niin ehdottomasti kaikki katsomaan, millaista se nuoren elämä on - paluu omaan nuoruuteen. Ihan tervettä kenelle tahansa.
Iso ja lämmin kiitos !!!
