Jalkaan pläägät, stiflat vai aborkat? Kurkusta alas knubbi, šiiva vai napanderi? Ulla-Maija Forsbergin uutuusteos Stadin slangin etymologinen sanakirja paljastaa, mistä vanhan stadin slangin erikoiset sanat ovat peräisin.
Osa kirjan kannasta. Kuva: Gaudeamus
Yli 100 vuotta sitten Helsingin työläiskortteleissa syntynyt Stadin slangi on kiehtova sekoitus kaupungissa 1900-luvun alkupuolella eläneiden ihmisten puheenpartta sekä musiikin ja elokuvien haavemaailmaa. Joskus sanojen alkuperän selvittäminen vaatii syvällistä tietoa slangin syntyvaiheista, stadilaisesta nuorisokulttuurista ja Helsingin historiasta.
Ulla-Maija Forsbergin Stadin slangin etymologinen sanakirja on ensimmäinen kokonaisvaltainen kartoitus slangisanojen alkuperästä. Teos sisältää noin 2 600 eri hakusanaa rinnakkaismuotoineen ja johdoksineen. Hakusanojen valinnassa on keskitytty ns. vanhaan Stadin slangiin, 1890-luvulta 1960-luvulle. Uudemmista sanoista mukana on tavallisimpia ja puhekielen sanoja, joita ei ole aikaisemmassa etymologisessa kirjallisuudessa selitetty.
Slangi vaikuttaa syntyneen suomenkielisten poikien huomattua, että suomea voi puhua ruotsin sanoin ja melkein minkä tahansa sanan pystyi vaihtamaan ruotsin kielen sanaan. Aineksia on saatu ruotsin lisäksi mm. venäjästä, saksasta, italiasta ja romanikielestä.
”Venäläiset sanat toivat hauskan lisämausteen kieleen, joka perimmäiseltä luonteeltaan oli suomea ja ruotsia täysin kaksikielisesti ja luovasti hyödyntävä, stadilaisuutta ja nuoruutta korostava ja identiteettiä rakentava nuorten oma kieli ja sittemmin aidon stadilaisuuden elävä symboli”, Forsberg kertoo kirjassaan.
