Tahtotilaa, disruptiota ja asiakasrajapintoja. Jargonia parjataan sosiaalisessa mediassa ja viestintäohjeissa, mutta silti melkein kaikki käyttävät sitä. Miksi ihmeessä jargonista ei päästä eroon?
Kuva: SKS
Emme ole ehkä täysin ymmärtäneet, että jargon on nykyään paljon muutakin kuin erikoisalan termejä, väittää suomen kielen ja viestinnän asiantuntija Laura Niemi, jolta on ilmestynyt tietokirja Työelämän tyhjänpuhujat – Jargonin kupla ja miten se puhkaistaan.
Monen inhoamassa työelämän jargonissa verhotaan ikävät asiat myönteisyyteen, käännetään arkinen yleväksi ja kaupallistetaan arkisia asioita tyhjän tuntuisilla sanoilla. Hyvinvointialueilla voidaan pahoin, ja sairaat saavat saattohoitoa Eloisassa. Irvokkaimmillaan ei puhuta edes vankila-alueesta vaan kampuksesta.
”Käytkö joskus shoppailun jälkeen vessassa? Olet saattanut kokea elämyksen. Helsinkiläisen kauppakeskuksen pisoaareihin on nimittäin liimattu tarroja, joiden mukaan tarjolla on restroom experience eli käymäläkokemus. Wc-kalustefirma ei ole suinkaan ainoa yritys, joka brändää tai myy todellisuudesta irtaantuneilla sanoilla ja markkinointilauseilla.”
– Jargonin ei aina tarvitse olla vaikeasti ymmärrettävää kapulakieltä, vaan se voi ärsyttää myös muun muassa teennäisen vaikutelmansa tai ympäripyöreytensä vuoksi. Jargoniksi voivat mieltyä jopa ratkaisun kaltaiset harmittomat sanat tai kepeä Linkedin-hehkutus, jossa bisneskirja saa aivot kreisibailaamaan, Niemi sanoo.
Työelämän tyhjänpuhujissa syyniin pääsevät esimerkiksi tittelit, joilla ei ole juuri mitään tekemistä henkilöstön todellisen työn kanssa. Patongintäytteitä grammantarkasti punnitsevan sandwich artistin työstä on taiteilijan luovuus kaukana. Jargon piiloutuu myös tilanteisiin, joissa työpaikalla irtisanottavat joutuvat kuuntelemaan johdon positiivisia puheita kustannusrakenteen tervehdyttämisestä. Hyvinvointialueen brändäysnimi Pohde on niin vaikea, ettei edes henkilöstö tiedä, miten se taipuu. Jargon ujuttautuu myös kielioppiin, esimerkiksi johdoksiin, joissa tulevaisuuden suunnittelusta tulee tulevaistamista.
– Kielenkäyttö on nykytyöpaikoilla jopa niin abstraktia ja ympäripyöreää, että sitä on pakko yrittää pelastaa elävöittämällä. Tosin silloinkin lopputuloksena on lisää jargonia, joka voi vieläpä aiheuttaa tahatonta komiikkaa. Työpaikoilla on esimerkiksi nyrkeiksi kutsuttavia työryhmiä, jotka eivät kuitenkaan iske vaan pelkästään pohtivat ja suunnittelevat.
Niemi väittää, että tarpeeton jargon on kaikkea muuta kuin yhdentekevää. Pahimmillaan käy niin, että etäännyttävä tai vaikeaselkoinen kieli jakaa työyhteisöjä kahtia ja estää ihmisiä löytämästä palveluita. Jargonista ei päästäkään eroon sillä, että kielletään tahtotilat, kyvykkyydet tai muut monia ärsyttävät sanat.
– On pohdittava syitä siihen, miksi ympäripyöreä kielenkäyttö saa jalansijaa. Mitä ihmiset pelkäävät piilottaessaan aivan tavallisia asioita hienojen termien taakse? Entä miksi kukaan ei kehtaa olla se ensimmäinen, joka myöntää olevansa henkilöstöinfossa aivan pihalla?
Laura Niemi
Työelämän tyhjänpuhujat – Jargonin kupla ja miten se puhkaistaan
