Koronavirusepidemia on heittänyt koko yhteiskunnan valtavien haasteiden eteen. Terveys on ensisijaista, mutta taloudelliset seuraukset globaalista epidemiasta ovat parhaassakin tapauksessa mittavat. Taide- ja kulttuuriala ottaa iskuja vastaan ensimmäisten joukossa ja murheellisen rajusti.
Helsingin Kaupunginteatteri, Kaksivärinen fuuga. Kuva: Yoshi Omori
Vaikutukset ovat välittömiä. Koska esiintyminen ei taivu etätyöksi, yleisötapahtumien peruuntuminen ja näyttelyiden tyhjentyminen on aiheuttanut lukemattomille kulttuurialan toimijoille raskaita taloudellisia menetyksiä. Vaikeimmassa asemassa ovat kentän lukuisat vapaat taiteilijat, joista monilta on nyt peruttu ainoat toimeentulon lähteet kolmeksi kuukaudeksi, mahdollisesti pidempäänkin. Itsensä työllistäjiltä puuttuu myös palkansaajien kaltainen turvaverkko.
Luonnollisesti kärsijöitä ovat myös kulttuurialan yritykset ja organisaatiot. YT-neuvotteluja, irtisanomisia ja konkursseja on odotettavissa. Elintärkeät toimijat ja merkittävät kulttuuritapahtumat, niin suuret kuin pienetkin, ovat uhattuina. Edessä voi olla pahimmillaan ekosysteemiä ja alaa vakavasti horjuttava kriisi monella eri kulttuurin kentällä.
Taideneuvosto toivoo valtiolta ja kulttuuria tukevalta säätiökentältä nopeita ja poikkeuksellisia toimenpiteitä kulttuuri- ja taidealojen välittömän ahdingon lievittämiseksi. Ehdotamme, että mahdollisimman pian julistettaisiin haettavaksi 1-3 kuukauden työskentelytukia, jotka auttavat freelance-kenttää selviämään pahimman yli. Ehdotamme, että tukia voitaisiin myöntää nopeutetulla prosessilla
Taideneuvosto ehdottaa vakavasti harkittavaksi yleishyödyllisten lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentamista yritysten lisäksi myös yksilöille. Tarkkaan mietittynä ja huolellisesti toteutettuna tämä niin sanottu sivistysvähennys palvelisi taiteen ja kulttuurin kenttää ja toisi alalle kipeästi kaivattua uutta rahoitusta.
Taiteen ja kulttuurin kuluttajilta taideneuvosto toivoo mahdollisimman suurta ymmärrystä tukalasta tilanteesta. Tilaisuuksien peruuntuminen on kulttuurialan yrityksille ja tapahtumille pahimmillaan koko olemassaoloa uhkaava isku. Kulut pysyvät, mutta tuotot jäävät saamatta. Jos siihen on mahdollisuus, on kaunis ja arvokas teko jättää pyytämättä rahoja takaisin peruuntuneesta tilaisuudesta.
Julkisessa keskustelussa törmää edelleen toisinaan näkemyksiin taiteilijoista yksinäistä ja pohjimmiltaan hyödytöntä työtä tekevinä yhteiskunnan elätteinä. Tämä kriisi on jo muutamassa päivässä osoittanut käsityksen täydellisen vääräksi. Taiteilijat ovat alkutuottajia ei ainoastaan henkisesti vaan myös taloudellisesti tärkeällä toimialalla. Heidän työpanoksensa luo yhteiskuntaan taloudellista toimeliaisuutta ja sitä kautta verotuloja, jotka nyt jäävät saamatta. Taiteilijoiden ja taide- ja kulttuurialojen elinehtojen vaaliminen ei siis ole hyväntekeväisyyttä vaan koko yhteiskunnan kannalta elintärkeää tässäkin hankalassa tilanteessa. Ilman monipuolista taiteen ja kulttuurin kenttää Suomi ei ainoastaan voi huonommin, se myös köyhtyy.
