Valtion taidetoimikunnat ovat myöntäneet vuoden 2022 valtionpalkinnot ansioituneille taiteilijoille, työryhmille ja taideyhteisöille. Tänä vuonna jaettiin ensimmäistä kertaa myös taiteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden palkinto.
Taiteen valtionpalkinnon voi saada tunnustuksena kolmen viime vuoden aikana valmistuneesta ansiokkaasta työstä tai pitkäaikaisesta, ansiokkaasta taiteellisesta urasta tai toiminnasta alan hyväksi. Palkintojen yhteissumma on 360 000 euroa.
Valtionpalkinnoista päättävät valtion taidetoimikunnat, jotka toimivat Taiteen edistämiskeskuksen asiantuntijaeliminä. Lastenkulttuurin palkinnosta ja taiteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden palkinnosta päättää Taiteen edistämiskeskuksen johtaja taidetoimikuntien ehdotuksista.
Tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio jakoi palkinnot Pikku-Finlandiassa Helsingissä 13.12.2022.
Kirjailija Kari Hotakainen sai kirjallisuuden valtion palkinnon. Kuva: Siltala
Taiteen valtionpalkintojen perustelut 2022:
Lastenkulttuuri
Taiteen edistämiskeskus myöntää lastenkulttuurin valtionpalkinnon Alexandra Mangsille (s. 1985) sekä Annika Åmanille (s. 1986) heidän intohimoisesta työstään lasten- ja nuortenteatterin parissa. He perustivat vuonna 2012 ruotsinkieliselle Pohjanmaalle Unga Scenkompaniet -lasten- ja nuortenteatterin. Mangs on näyttelijä sekä taiteellinen johtaja ja Åman ohjaaja, dramaturgi sekä taiteellinen johtaja.
Mangs ja Åman ovat jo kymmenen vuoden ajan luoneet rajat ylittävää yhteisöllistä teatteritaidetta, joka antaa äänen lapsille ja nuorille. Teatterin jokainen esitys perustuu vahvaan taustatutkimukseen ja yhteistyöhön lasten ja nuorten kanssa. Tämä työskentelytapa mahdollistaa aidon vuorovaikutuksen lasten ja nuorten sekä heidän maailmojensa kanssa.
Mangsin ja Åmanin mukaan lapsilla ja nuorilla on oikeus korkeatasoisiin taide-elämyksiin. He ovat kuvanneet teatteritaiteen avulla vaikeita ja tuskallisia aiheita, kuten pelkoja ja häpeää, mutta myös kaikkein ihanimpia ja fantastisimpia asioita lasten ja nuorten elämässä. Mangs ja Åman uskovat, että teatterin kautta on mahdollista rikkoa kattoja ja raja-aitoja sekä rakentaa parempaa yhteiskuntaa. He luovat teatteriin toimintaympäristön, jonka turvallisissa puitteissa yhteisöt voivat voimistua ja kohdata pelottavia ja haastavia aiheita sekä löytää niihin ratkaisuja.
Arkkitehtuuri
Valtion arkkitehtuuri- ja muotoilutoimikunta myöntää arkkitehtuurin valtionpalkinnon arkkitehti ja rakennustutkija Erkki Mäkiölle (s. 1943), joka on tehnyt merkittävän uran vanhan rakennuskannan säilyttämisen, suojelun ja tutkimuksen parissa. Mäkiön ajattelun ja toiminnan keskiössä ovat rakenteet ja materiaalit arkkitehtuurin perustavanlaatuisena lähtökohtana. Restaurointisuunnittelun rinnalla hän on vuosikymmeniä puhunut ja kirjoittanut perinteisten rakenteiden etujen, rakennussuojelun ja rakennusten käyttöarvon kysymyksistä.
Rakennustietosäätiössä työskennellessään Mäkiö käynnisti ja veti työryhmän myöhemmin jatkamaa tutkimushanketta, joka tuotti sarjan julkaisuja suomalaisen kerrostalon historiasta. Neljännesvuosisadan ajan hän toimi Museovirastossa kivirakenteisen rakennusperintömme restauroinnin parissa työkohteiden ulottuessa keskiaikaisista linnoista 1950-luvun rakennuskantaan. Mäkiön erikoisosaamista on rakenteisiin, taloteknisiin kysymyksiin ja käytettävyyteen liittyvien ongelmien ratkaiseminen kohteiden arkkitehtuuriin sovittaen. Hänen tuhansista piirroksistaan julkaistaan kirja vuonna 2023.
Arkkitehtina Mäkiö nosti jo varhain, 1970–1980-luvuilla, esiin kestävän kehityksen näkökulmia. Palkinnolla toimikunta haluaa kiittää häntä puheenvuoroista rakennusten teknistymistä vastaan sekä yksinkertaisten ratkaisujen ja korjauskelpoisten rakenteiden edistämisestä.
Muotoilu
Valtion arkkitehtuuri- ja muotoilutoimikunta myöntää muotoilun valtionpalkinnon professori, tekstiilitaiteilija Kirsi Niinimäelle (s. 1963), joka on omistanut työuransa tekstiiliteollisuuden ja pikamuodin ympäristövaikutusten tutkimiseen ja sen aiheuttamien ongelmien ratkaisuyritysten etsimiseen. Aalto-yliopiston professorina hän on tuonut esiin suunnittelun, tuotantotapojen ja kuluttajien valintojen monimutkaisia suhteita.
Työssään Kirsi Niinimäki haluaa luoda uutta ja helposti ymmärrettävää tieteellistä tietoa kestävästä muodista ja tekstiiliteollisuudesta. Hänen kansainvälisesti merkittävä työskentelytapansa edistää eri toimijoiden välistä yhteistyötä, strategista muotoilua ja kiertotaloutta. Tämän näkemyksen tuominen tulevien suunnittelijoiden koulutukseen on alan kehityksen kannalta keskeistä.
Opettaessaan Aalto-yliopistossa Niinimäki on saanut aikaan pitkäkestoista vaikuttavuutta. Kirjoituksillaan, luennoitsijana ja yhteistyöllä teollisuustoimijoiden kanssa hän jakaa aktiivisesti ja laajasti osaamista muotoilun kentällä. Niinimäen palkinnolla toimikunta haluaa tuoda esiin tutkimuksen merkitystä muotoilun kehityksessä, kestävän kehityksen roolia alan tulevaisuudessa ja Suomen asemaa näiden edistämisessä.
Elokuvataide
Valtion audiovisuaalisten taiteiden toimikunta myöntää elokuvataiteen valtionpalkinnon ohjaaja, käsikirjoittaja Teemu Nikille (s. 1975) ja tuottaja, käsikirjoittaja Jani Pösölle (s. 1969). Työparin viimeisimpiä elokuvia on Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia (2021), jonka pääosaa esittää MS-tautia sairastava Petri Poikolainen. Elokuva on palkittu monilla elokuvafestivaaleilla. Teemu Nikki ja Jani Pösö saavat elokuvataiteen valtionpalkinnon nimenomaan työparina, koska parivaljakon tuotannollinen ja taiteellinen työ toimii toisiaan tukien ja mahdollistaen. Nikin ja Pösön töissä yllättävät näkökulmat ja raikas tekeminen yhdistyvät korkeaan taiteelliseen tasoon.
Työpari on tehnyt lyhyitä ja pitkiä elokuvia jopa talkoilla ja toisinaan hakenut tukea vasta elokuvan valmistuttua. Omaehtoinen tuotantotapa ja aiheen käsittely on tuottanut valtavirrasta poikkeavia elokuvia, esimerkkinä Armomurhaaja, josta tuli vuonna 2018 Suomen tarjokas parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Oscar-ehdokkaaksi, sekä musta komediaelokuva Nimby (2020). Elokuvien lisäksi Nikki ja Pösö ovat toteuttaneet nuorille suunnatut televisiosarjat Sekasin ja #Lovemilla. Sekaisin käsittelee nuorten mielenterveysongelmia, ja siihen liittyi chat-palvelu nuorille. #Lovemillan teeskentelemätön kerronta asettuu harvinaisella tavalla nuoren ihmisen rinnalle.
Mediataide
Valtion audiovisuaalisten taiteiden toimikunta myöntää mediataiteen valtionpalkinnon kuvataiteilija Anni Puolakalle (s. 1983). Taiteilija käyttää töissään omaelämäkerrallista ja dokumentaarista materiaalia, josta hän luo vääristävän prisman läpi nähtyjä todellisuuksia. Novellimaisissa videoteoksissa maailmat kääntyvät peilikuvikseen: kyborgit ovat pehmeitä ja äidit metallisia. Teosten aiheet vaihtelevat sulavasti monimutkaisista perhesuhteista taiteilija-identiteetin satiiriseen pohdiskeluun.
Muodoltaan Puolakan teokset asettuvat kuvataiteen, performanssin, teatterin ja elokuvan välimaastoon, ja niille on leimallista monialainen ja harvinaisen luonteva yhteistyö taiteen rajojen yli.
Puolakan teoksia on nähty tänä vuonna muun muassa Nykytaiteen museo Kiasman Ars22 -näyttelyssä, Amsterdamin Eye Film Museumissa sekä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla. Puolakka on suorittanut visuaalisen kommunikaation maisterin tutkinnon Aalto-yliopistossa ja kuvataiteen maisterin tutkinnon Piet Zwart -instituutissa Rotterdamissa, Alankomaissa.
Esittävät taiteet
Valtion esittävien taiteiden toimikunta myöntää esittävien taiteiden valtionpalkinnot koreografi-tanssija Elina Piriselle sekä Q-teatterille.
Elina Pirinen (s. 1981) on monialainen, omaehtoinen ja säkenöivä tanssitaiteilija. Itsellisenä koreografina hän on luonut työryhmineen tunnistettavan, kansainväliseen kiinnostukseen nousseen omintakeisen näyttämökielen.
Pirisen lähestymistapa on feministisessä, psykodynaamisessa ja seremoniallisessa ruumiillisuudessa sekä liikekielessä. Hän inspiroituu psykoanalyyttisesta orientaatiosta todellisuuden ja fantasian tarkastelemisessa. Hänet tunnetaan fyysisesti ja emotionaalisesti vaikuttavista, aistivoimaisista esityksistä, joiden taiteellinen prosessointi on syvällistä ja ilmaisu monikerroksista. Pirinen luo omalakisia, kehollisia ja runollisia näyttämömaailmoja ja meditatiivisia tunnetiloja. Hänen portfolionsa käsittää yli 20 koreografiaa.
Viimeisimmät omat koreografiansa Pirinen ehti toteuttaa kansainvälisissä konteksteissa Lausannessa (2019), Salzburgissa (2020) ja Reykjavikissa (2020) koronapandemian alla. Keväällä 2023 hän vyöryttää Tanssin talon Erkko-saliin 6 tanssijan ja 18 livemuusikon voimin teoksensa Mortal Tropical Dances osana talon SPARKS-hanketta. Pirinen on palkittu vuonna 2014 Kritiikin kannuksilla sekä vuonna 2015 Prix Jardin d’Europe -koreografipalkinnolla.
Q-teatteri on freelance-näyttelijöiden Antti ja Leo Raivion sekä Heikki Kujanpään vuonna 1990 perustama ryhmämuotoinen ammattiteatteri. Q-teatterilla on syvät juuret sen jäsenistössä, yhteisössä ja yhteistyössä. Teatterin kehittyminen sukupolvi-ilmiöstä eri sukupolvia yhdistäväksi, merkitykselliseksi näyttämöksi on pitkän linjauksen tulosta.
Vuodesta 2012 alkaen Q-teatterin taiteellinen vastuu on ollut ensemblella sekä teatterinjohtaja Antti Hietalalla, joiden näkemys ja rohkeus ovat laajentaneet käsitystä teatterin mahdollisuuksista. Tänä aikana Q-teatteri on tehnyt poikkeuksellisen laadukasta ohjelmistoa. Se koostuu pelkästään kotimaisista kantaesityksistä, jotka haastavat suomalaista näytelmäkirjallisuutta.
Tämä ohjelmistopolitiikka on ollut myös edellytys uudistaville teatterillisille ajattelutavoille ja ilmaisumuodoille. Q-teatteri on nostanut suuren yleisön tietoisuuteen joukon maan kiinnostavimpia teatterintekijöitä, oikeastaan löytänyt heidät: Akse Pettersonin, Saara Turusen, Milja Sarkolan ja nyt taiteellisena johtajana aloittavan Juho Mantereen. Siellä on nähty myös E.L Karhun kantaesityksiä, Leea Klemolaa, oman ensemblen kirjoittamia ja Jani Volasen ohjaamia teoksia sekä Antti Hietalan teoksia.
Kirjallisuus
Valtion kirjallisuustoimikunta myöntää kirjallisuuden valtionpalkinnot kirjailija Kari Hotakaiselle ja suomentaja Ville Keynäsille ja Anu Partaselle.
Kari Hotakaisen (s. 1957) ensimmäisen teoksen julkaisusta on 40 vuotta. Uransa aikana Hotakainen on julkaissut runoteoksia, romaaneja, lastenkirjoja, nuortenkirjan, näytelmiä sekä kuunnelmia. Hotakainen on läpi tuotantonsa uudistanut kirjallista ilmaisuaan ja tarttunut uusiin haasteisiin. Alkuvaiheen runous on humoristista proosarunoa. 1990- ja 2000-luvun alkua leimaa postmodernistisuus: kerronnalla ja tekijyydellä leikittely romaaneissa Buster Keaton, Bronks ja Klassikko. Hotakainen on kirjoittanut myös realistisemmin suuren lukijakunnan keränneissä romaaneissaan Juoksuhaudantie ja Ihmisen osa.
Hotakainen on rakentanut omintakeisen tyylin, jolle on ominaista hätkähdyttävät kielikuvat, aforistinen lause sekä koomisen ja vakavan limittäminen. Hotakainen on myös yhteiskuntakriitikko. Hän on suominut satiirisesti kaupungistumista, sukupuolirooleja, työelämän muutoksia, kustannusmaailman kaupallistumista, kulttuurin tarinallistumista ja eriarvoisuutta. Kriittisyydestään huolimatta Hotakaisen tuotanto on ihmisläheistä ja humaania: myötäelävää ja ihmisen rajallisia mahdollisuuksia ymmärtävää.
Ville Keynäs (s. 1960) on tehnyt monikymmenvuotisen uran ranskankielisen ja Anu Partanen (s. 1959) vastaavasti espanjan- ja ranskankielisen kirjallisuuden suomentajana. Työparina he ovat suomentaneet ansiokkaasti useita teoksia ranskan kielestä. Vuonna 2022 ilmestyi Sillan synty, erinomainen yhteissuomennos Maylis de Kerangalin romaanista Naissance d’un pont. Ranskassa jo vuonna 2010 julkaistu teos kuvaa fiktiivisen Cocan kaupungin siltatyömaata ja laajenee erilaisten ihmiskohtaloittensa kautta teräväkatseiseksi yhteiskuntakritiikiksi. Työmaan lonkerot ovat kuin monisäikeinen yhteiskunta pienoiskoossa, ja työprosesseja kuvataan kiinnostavasti ja vivahteikkaasti hyvin erilaisista näkökulmista.
Kokenut, taitava suomentajakaksikko on tavoittanut de Kerangalin polveilevan kerronnan ja hiotun pitkävirkkeisen tyylin loistavasti. Kaiken kaikkiaan Keynäs ja Partanen ovat saattaneet omintakeisen teoksen kaikkine erikoissanastoineen ja teknisine detaljeineen taidokkaasti suomalaisen lukijakunnan nautittavaksi ja luoneet upean suomenkielisen sanataideteoksen.
Muusikko, musiikintekijä Hector sai musiikin valtion palkinnon. Kuva: Mikko Merilä
Musiikki
Valtion musiikkitoimikunta myöntää musiikin valtionpalkinnot muusikko, musiikintekijä Hectorille sekä säveltäjä Riikka Talvitielle.
Hector (Heikki Harma s. 1947) on suomirockin ja suomenkielisen rocklyriikan uranuurtaja ja suunnannäyttäjä. Hectorin viidelle vuosikymmenelle yltävä ura kasvoi 1960-luvun rautalangan, folkin ja protestilaulujen, 1970-luvun illuusioiden ja 1980-luvun illuusiottomuuksien maailmoista.
Yhdessä aikalaistensa Juice Leskisen, Dave ”Isokynä” Lindholmin ja seuraavien sukupolvien suomirokkareiden kanssa hän oli luomassa uudenlaista, rajoista ja säännöistä vapaata tekstittämisen ja musiikillisen itseilmaisun kulttuuria.
Hectorin levytetty tuotanto on osa yhteistä laulukirjaamme ja kollektiivista pop-muistiamme:
Lumi teki enkelin eteiseen, Nostalgia, Mandoliinimies, Kuunnellaan vaan taivasta, Jos sä tahdot niin, Juodaan viinaa, Kaikki tahtoo rakastaa, Yhtenä iltana ja niin edelleen.
Hector on romantikko, ylevä idealisti ja melankolinen lyyrikko. Korkealentoisten sfäärien, huumorin ja banaalinkin lämminhenkinen sekoittaja, elämän ymmärtäjä.
”Yhtenä iltana vannoisi rakkauttaan
Yhtenä iltana maailma ois kohdallaan
Yhtenä iltana aikuiset lapsia ois
Laulaa ja leikkiä maailma vieläkin vois”
Yhtenä iltana (1990)
Riikka Talvitie (s. 1970) on ikäpolvensa johtavia suomalaisia säveltäjiä. Hän opiskeli oboensoittoa, sävellystä ja elektronimusiikkia Sibelius-Akatemiassa ja Pariisissa.
Talvitie jatkaa musiikissaan persoonallisella tavalla modernismin parhaita perinteitä. Oma soittajantausta kuuluu siinä kommunikatiivisuutena ja käytännöllisyytenä. Talvitie on toisaalta kyseenalaistanut säveltäjyyteen – ja laajemmin tekijyyteen – liittyviä konventioita toimimalla poikkeuksellisen aktiivisessa vuorovaikutuksessa esittäjien, säveltäjäkollegoiden ja muiden alojen taiteilijoiden kanssa.
Talvitien teokset, niin tekstilähtöiset kuin instrumentaalisetkin, ovat useimmiten sekä sisällöllisesti että toiminnallisesti yhteydessä ympäristöönsä, sitä kommentoiden ja haastaen mutta myös sen kanssa dialogiin pyrkien. Hänen käsittelemiään teemoja ovat olleet muiden muassa yhdenvertaisuus ja ekologisuus.
Opetus ja tutkimus ovat keskeinen osa Talvitien säveltäjyyttä, ja hän on työskennellyt pitkään myös lasten ja nuorten parissa. Näin alalle on kertynyt arvokasta kokemusta ja tietoa säveltämisen ja musiikkikasvatuksen rajapinnasta.
Kuvataide
Valtion visuaalisten taiteiden toimikunta myöntää kuvataiteen valtionpalkinnon kuvataiteilija Jussi Kivelle (1959), joka on tunnettu runollisesta suhteestaan ympäristöön. Taiteessaan Kivi tutkii syvällisesti ihmisen jälkiä luonnossa ja kaupungissa. Hän seikkailee piilotetuissa tai unohdetuissa paikoissa ja maisemissa luonnon ja kulttuurin rajoilla. Löytönsä hän esittelee omaperäisinä monialaisina teoksina. Kivi saa meidät katsomaan ja arvottamaan maisemia uudella tavalla. Niistä löytää kauneutta, mutta myös ironiaa ja poliittisuutta.
Kivi on tehnyt pitkän ja ansioituneen uran kuvataiteilijana, kirjoittajana ja opettajana. Hänet on palkittu Ars Fennica -palkinnolla vuonna 2009. Vuodesta 1981 asti hän on osallistunut merkittäviin kotimaisiin ja kansainvälisiin näyttelyihin ja festivaaleihin kuten Momentum – Pohjoismainen nykytaiteen festivaali (2006). Venetsian biennaalissa vuonna 2009 hän edusti Suomea tilateoksellaan Palo- ja pelastusmuseo. Kiven teos Paikallisten artefaktien ja anomalioiden perinnehuone jäi kiehtomaan monen mieltä Helsinki Biennalessa vuonna 2021. Kivi on kirjoittanut kirjat Kaunotaiteellinen eräretkeilyopas (2004) ja Hämäräperäisiä tutkimusmatkoja (2015).
Valokuvataide
Valtion visuaalisten taiteiden toimikunta myöntää valokuvataiteen valtionpalkinnon valokuvataiteilija Hannele Rantalalle (1952), jonka ura on pitkä ja tuottelias. Hän on pitkäjänteisellä työskentelyllään laajentanut käsitystämme siitä, mitä valokuvataide voi olla. Rantala kommentoi yhteiskunnallisia ja ajankohtaisia haasteita kauniisti ja runollisesti – veikeää huumoria unohtamatta.
Rantala tutkii katseen kohteena olemista monesta näkökulmasta. Hän dokumentoi usein itseään sovittelemassa erilaisia rooleja vaihtelevissa ympäristöissä ilmaisten ulkopuolisuuden tunnetta, arjen näkymättömiä tekoja, häpeää ja muutosta. Hahmot saattavat olla kuviteltuja, mutta Rantala ohjaa katsojaa samaistumaan tilanteisiin omaleimaisella ja pelkistetyllä tavallaan. Teosten äärellä tuntee voimakasta läsnäoloa ja yhteenkuuluvuutta. Rantala on inspiroiva roolimalli nuoremmille sukupolville.
Rantalan viimeisin näyttely oli ”Vuoropuhelua” Ateneumin taidemuseossa vuonna 2022. “Fiasko - Moraalisia luhistumisia” oli esillä galleria Hippolytessä vuonna 2018. Musta Taide julkaisi tänä vuonna samannimisen kirjan. Retrospektiivinen näyttely “Ihanien aikojen loppu” oli esillä Suomen valokuvataiteen museossa vuonna 2015. Näyttelyiden ja julkaistujen kirjojen lisäksi Rantalan tuotantoon kuuluu erilaisia tekoja, kuten “The Bridge, Williamsburgin sillan lakaisu” vuodelta 2014.
Monitaide
Valtion taiteen moninaisuuden toimikunta myöntää monitaiteen valtionpalkinnon Pauliina Feodoroffille (s.1977). Feodoroff on merkittävä monitaiteilija, joka on jo vuosikymmenien ajan edistänyt aktiivisesti saamelaiskulttuurin asemaa. Hän on toiminut muun muassa elokuva- ja teatteriohjaajana sekä käsikirjoittajana. Pohjoismaisena kuraattorina hänen työnsä on merkittävää esimerkiksi nostaessaan esiin kolonisaation seurauksia.
Taiteilijana Feodoroffin työskentely on monitaiteista ja monirajaista. Hänen työskentelyssään korostuvat ennallistamisen ja parantamisen teemat.
Kolttasaamelaisena hänen esi-isiensä maat jäivät Venäjän puolelle, kun rajat suljettiin vuonna 1944. Pauliina Feodoroffin teokset ottavat kantaa saamelaisten maa- ja vesioikeuksiin. Hän on osallistunut projekteihin, joissa ennallistetaan Näätämöjokea, edistetään poronhoitoa metsässä ja kalojen kutemista joessa. Hänen työssään yhdistyvät taide, maan hoitaminen ja tutkimus ainutlaatuisella tavalla. Hänen uusimpia teoksiaan on Venetsian biennaalissa 2022 esitetty Matriarkaatti.
Pauliina Feodoroffin työskentely on monitaiteessa ainutlaatuista. Hän yhdistää taiteen, suojelun ja uudistamisen elementtejä. Hän näyttää työskentelyllään, miten monitaiteen käsite laajenee koskettamaan niin elävää ekosysteemiä kuin poliittista ja historiallista perintöämme. Samalla Feodoroff nostaa esiin kuuntelemisen ja kohtaamisen tärkeyden parantavana voimana.
Taiteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden palkinto
Taiteen edistämiskeskus myöntää Taiteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden palkinnon Artists at Risk (AR) -toiminnalle kymmenen vuoden työskentelystä turvaresidenssien parissa.
Monet maat maailmassa eivät ole turvallisia taiteen ammattilaisille. Tämä on korostunut nyt, kun ukrainalaiset taiteilijat pakenevat hyökkäyssotaa. Myös maanpakoon joutuneet venäläiset ja valkovenäläiset toisinajattelijat tarvitsevat apua.
Artists at Risk (AR) -toiminta on kansainvälisesti ainutlaatuista turvaresidenssien järjestämisessä ja koordinoimisessa uhatuille taiteilijoille. Järjestö työskentelee ihmisoikeuksien ja taiteen risteyskohdassa. Se auttaa taiteilijoita, joiden ihmisoikeuksia ja ilmaisunvapautta loukataan, heidän henkeään uhataan tai he pakenevat sotaa kaikkialla maailmassa. Artists at Riskin (AR) verkostossa on yli 500 toimijaa. Turvaan pääsyyn tarvitaan viisumeita, oleskelulupia, apua matkojen järjestämiseen sekä residenssejä ja toimeentuloa. Vaativaa koordinaatiotyötä on runsaasti. Näiden välttämättömien elementtien lisäksi Artists at Risk (AR) tarjoaa residenssissä oleville taiteilijoille väyliä verkostoitua paikalliseen taidemaailmaan ja mahdollisuuksia jatkaa taiteellista toimintaa. Taiteilija nähdään arvostettuna taiteen ammattilaisena, ei suojelua tarvitsevana pakolaisena. Palkinnon ottavat vastaan Marita Muukkonen ja Ivor Stodolsky Perpetuum Mobile ry:stä.
