Ruotsinpyhtäällä toimii Ruukinmyllyn kesäteatteri, minkä tuotoksia on oppinut odottamaan. Siellä häärää sellainen sakki, mikä vääntää tarinasta kuin tarinasta niin omanlaisensa, että sillä on naurutakuu! Tänä kesänä on vuorossa Tohvelisankarin rouva.
Alkuperäinen näytelmä on Maria Jotunin ja se ensiesitettiin Suomen Kansallisteatterissa 1924 ja se aiheutti niin paljon pahennusta, että osa yleisöstä poistui kesken kaiken. No, minusta näytelmä on aina ollut hieman sekava, siis kestää tovin, ennen kuin pääsee kärryille, mitä missä ja milloin, kuka ja kenen kanssa. Vaan kun siimat saadaan selvitettyä, niin sitten aletaankin olla selvillä vesillä. Ruukinmyllyn kesäteatterissa tekstiin on saatu sellaiset mausteet, että lopputulos on todella herkullinen. Maustajana toimii Essi Rönnkvist ja ohjaajana Juhana Rönnkvist.
Tohvelisankarin rouva on siis näytelmä, missä tämä Julia-rouva on nainut iäkkään Adolfin, ihan vain sen takia, että Adolfilla on varakas veli, jolla ei ole testamenttia. Julia kyttää perintöä, ottaakseen sitten eron ja sen myötä Veijon, mikä on nuori, mutta varaton. Kaikki ei kuitenkaan suju, niin kuin Tohvelisankarin rouva toivoisi....
Tohvelisankari Adolf, hänen osansa vetää ihan pettämättömällä tyylillä Marko Lindholm. Kesästä toiseen jaksan ihastella hänen omaa, nasevaa tyyliään, mikä osuu ja uppoo. Replikointi sujuu siihen malliin, että sitä jaksaisi kuunnella loputtomiin, puhumattakaan eletyylistä.
Juulia, se saamarin Tohvelisankarin typerä muija, miten antaumuksella sen veti Sanna Ristaniemi. Rooli oli niin kuin just nykyajan pissaliisa, varsinainen hysteerinen hepsankeikka. Vaatteet vaihtui ja mieli. Sanna Ristaniemi onnistui niin olemaan se, itkemään ja nauramaan vuoronperään.
Essi Rönnkvist oli kahdessa roolissa: Lempi ja Riikka, joiden osat näytelmässä tulevat oikein hyvin esille. Lempi on kännykkä kädessä ja luurit korvissa toimiva "palvelija" ja Riikka on lapsen saanut "emännöitsijä".
Riikalla onkin oleminen, kun on lapsi, jonka isää ei kukaan tiedä ja sekös kaikkia kiinnostaa!
Veli-Pekka Ristaniemi oli taas elementissään. Meidän porukassa herätti eniten hilpeyttä hänen roolinsa Mölsänä. Se, joka on aina ihan pihalla ja höpöttää omiaan. Siis niin hupaisa rooli, että vielä ihan jälkinaurattaa. Tyyppi, joka veti ihan omaa settiä, siinä siYleisön hauskuuttajavussa, kun muute esittivät omia roolejaan.
Hän oli myös Veijo! Mies, joka tykkää niin äidistä kuin tyttärestä, tosin nyt oli kyseessä äitipuoli. Kumman Veijo saa tai kumpi jää käteen. Voivitsinveijo, ajetaan vaan Tandemilla...
Maria Krestjanoff on myös ihan virtuoosi. Hän vetelee myös pari upeaa roolia.
Hän on Piia, Adlofin tytär aikasemmasta liitosta. Tyttö, jonka on saatava mies...
Vaan hän on myös Karoliina, Adolfin veljen, Justuksen vihkimätön vaimo. Ihan extrasuperläpyt sille, että hän ui vaatteet päällä!!!! (mie olisin hukkunut).
Seppo-Ilmari Siitonen, se porukan vanhin veteraani, esitti Mattia, joka on vielä ihan vauva. Ai vähänkö herätti hilpeyttä.
Hän on myös Justus, Adolfin veli, sitä,jonka perintöä kaikki ovat kärkkymässä. Onko hän kuollut, kun on kadoksissa ja kuka hänet lopulta perii?
Ruukinmyllyn kesäteatteri on ottanut hienon haasteen, kun on tehnyt klassikkonäytelmästä niin omintakeisen sovituksen nykypäivään, että meillä kaikilla oli niin mukavaa. Uskoisin, että teilläkin, kunhan näette esityksen!
Kuvat: Kini Laine
