Haastattelussa Kotkan kaupunginteatterin johtajan ja Toksisen Kabareen ohjaaja Miko Jaakkola!
Miko Jaakkola. Kuva: Kotkan kaupunginteatteri
1. Toksinen Kabaree sai ensi-iltansa 18.3 2022 Kotkassa, ravintola Kairossa. Kuinka juuri tämä esitys valittiin ohjelmistoon?
- Kotkan ensi-ilta oli tasan kaksi vuotta Q-teatterin ensi-illan jälkeen. Q:ssa 18.2.2021 ja Kotkassa siis 18.2.2023.
Meillähän teatterissa ohjelmistoa käsitellään taiteellisessa jaoksessa, jossa on kaikkien henkilöstöryhmien edustajat. Etsimme tässä kohtaa ohjelmistoon jotain tuoreempaa ja ajankohtaisempaa tekstiä. Olemme tehneet viime aikoina Kairoon paljon nostalgiaan perustuneita esityksiä ja ajattelimme, että nyt olisi uudemman tekstin vuoro. Toksinen Kabaree puhutteli meitä ajankohtaisuudellaan ja koemme että sen kautta voimme osaltamme osallistua paljon julkisuudessakin olleeseen nykykeskusteluun esim. teatteriesistysten maailmakuvasta. Esitys on Kairoon sopivan viihteellinen, mutta sen sisällöt ovat kuitenkin vahvasti nykypäivää.
2. Kuinka roolitus sujui?
- Esityksen rooleihin löytyi omasta ensemblesta juuri sopivat näyttelijät. Alkuperäiseen teokseen verrattuna meillä on yksi näyttelijä enemmän. Lisäksi alkuperäisessä roolituksessa oli mukana ainoastaan yksi muusikko (Henri Lyysaari), mutta me valitsimme esitykseen kolmihenkisen bändin. Alkuperäisen esityksen muusikkorooli sulautettiin Huikan esittäjälle, joka itsekin on näyttelijyyden ohella myös muusikko. Alkuperäisen esityksen laulujen säveltäjä ja esityksen muusikko Henri Lyysaari sai Vuoden musiikkiteatterintekijä -palkinnon viime vuonna.
3. Mitä halusit kertoa tällä esityksellä katsojille?
- Ajattelisin, että esityksen sanoman mukaan toivon ensiaskeleet otetaan siinä pisteessä, kun lopetamme oman eskapismimme ja tosiasioiden kieltämisen ja avaamme silmämme ympärillämme oleville ongelmille. Esitys on musiikkikomedia ja siinä suhtaudutaan sen aiheisiin joskus ironisesti, joskus satiirisesti, joskus karnevalistisesti. Mutta silti tässä esityksessä toksisuuden voisi määritellä juurikin ongelmien kieltämisenä, siis sellaisena yhteiskunnallisten ongelmien kuten ilmasto- tai tasa-arvokysymykset tukahduttamisena, että ne muuttuvat kiellettyinä toksisiksi eli myrkyllisiksi.
4. Kabareessa on elävä orkesteri. Kun he säestävät improesitystä, mitä olivat ohjeet heille?
- Harjoitusvaiheessa bändi oli improharjoituksissa mukana tavallista aikaisemmin. Harjoittelimme improja bändin kanssa melko runsaastikin. Tiesimme, että se ei ole kolmihenkiselle bändille helppoa. Improissa on säestäjänä usein ainoastaan pianisti, koska yhden henkilön on helpompi reagoida näyttelijöiden tarinoihin. Kolmihenkisellä bändillä se on paljon haastavampaa ja olen todella iloinen että saimme sen toimimaan. Bändissä on huikeita soittajia, jotka lähtivät leikkiin mukaan. Parhaimmillaan bändi kuuntelee näyttelijän liidaamaa laulua, etsii sieltä soinnut, mukauttaa tempon ja alkaa säestää. Joitakin sävellajeja ja tyylejä olimme toki sopineet etukäteen, mutta kaikki improlaulut ovat puhtaasti improja. Improissa on muutenkin olemassaolevia näyttelijäntyöllisiä tekniikoita sekä näytelmällisiä rakenteita, joita olemme harjoitelleet, mutta kun aiheet tulevat katsojilta on jokainen improttu kohtaus joka esityksessä totaalisen erilainen.
5. Kertoisitko jonkun jutun harjoituksista – mikä oli haastavinta?
- Harjoitusprosessi oli tosi onnistunut. Meillä on hieno porukka ja kaikki eteni hienosti. Haastavinta oli ehkä improtekniikoiden opettelu ja soveltaminen. Improjen harjoitteleminen ilman katsojia on yllättävän raskasta. Lisäksi kohtauksia harjoiteltiin monia kertoja eri näyttelijäkombinaatioilla, koska esityksen rakenteeseen kuuluu se, että aina joku tippuu, ja joitakin kohtauksia arvotaan esityksessä olevalla sattuman pyörällä. Jokaiset mahdolliset kombinaatiot on kuitenkin harjoiteltava kaikkien kanssa.
Palkitsevinta tässä tyylilajissa on ehkä se, että tällainen tyyli opettaa läsnäoloa ja tilannetajua, koska siinä on kaikkien oltava koko ajan niin hereillä, sekä muusikoiden, näyttelijöiden kuin myös ohjaajankin. Koin että tämänkaltainen prosessi menee lähelle teatterin ydintä, sitä että teatteri on tilannetajun taidetta. Kaikki muu kuten todellisuudentaju, tyylitaju, sosiaalisten tilanteiden taju yms. rakentuu tilannetajun pohjalle.
Kiitos haastattelusta, Miko Jaakkola!
