- Maailma muuttuu, mies ei, toteaa kirjailija Tuomas Kyrö Mielensäpahoittajasta. Ensi iltaan 5.9. tuleva elokuva on Kyrön mukaan itsenäinen taideteos ja tarina ei ole suoraan kirjoista.
Tuomas Kyrö on ollut mukana käsikirjoittamassa elokuvaa yhdessä ohjaajan Dome Karukosken kanssa. Mielensäpahoittajan hahmo ja asenne ovat säilyneet samana kuin aikaisemmissa miestä kuvaavissa teksteissä. Mielensäpahoittajan historiassa ensimmäisenä syntyi kuunnelma, sitten pakinoita ja sen jälkeen kirjoja.
Tuomas Kyrö myönsi, että elokuvan kutsuvierasensi-ilta jännitti ja jännitys kasvoi iltaa kohti. Taustalla ohjaaja Dome Karukoski ja ainoa oikea uutisten lukija Arvi Lind. Kuva: cc-by-sa Marja Jähi-Salo, http//:www.amusa.fi
Suosituksi tullut hahmo kuvaa sukupolvien välistä kitkaa. Mielensäpahoittajan on vaikea ymmärtää jo 17. vuotta opiskelevaa poikaansa. Perheessä roolit ovat kääntyneet ja vaimo huolehtii perheen toimeentulosta ja poika opiskelee. Toisin oli ennen, kun mies hoiti ulkotyöt ja vaimo sisätyöt.
Kyrön mukaan on kysymys rakkaudesta, joka miehen kohdalla kohdistuu puolisoon ja poikaan. Poika saa kuitenkin kuulla vain moitteita, välittämisen ilmaiseminen on muuten vaikeata.
Mielipahaa muutoksista
Kyrön ystävän isoisä toimi kimmokkeena mielensäpahoittajalle. Tämä oli todennut, että ’Kyllä minä niin mieleni pahoitin’. Kasvaminen puoliksi ennen sotia syntyneen sukupolven kanssa on auttanut kirjailijaa havainnoimaan maailmaa isovanhempien ikäluokan näkökulmasta.
- Mielipahaa syntyy, kun ei enää hallita muutoksia ja mikään ei ole kuin ennen. Haluttaisiin pysyä vanhassa nopeiden muutosten keskellä. Kyrö toteaakin, että ei edes itse nelikymppisenä pysy mukana nykyisessä muutostahdissa.
Mielensäpahoittajassa on haluttu tuoda esiin aktiivinen, yli 80-vuotias kansalainen, joka rakensi sodan jälkeistä Suomea ja joka on iästään huolimatta toimelias. Monesti kuvataan vanhuksia passiivisina ja asenne on holhoava.
Elokuva on nimetty komediaksi ja Tuomas Kyrö kertoo käyttävänsä huumoria salakuljetusaluksena tuoda esiin vakavia asioita. Kirjailija kehuu yhteistyötä ohjaaja Dome Karukosken kanssa. Oma rooli tehdä proosaa ja Karukoski muutti sanat kuviksi.
Mielensäpahoittan juliste. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Kyrö ei osallistunut kuvauksiin, vaan näki elokuvan vasta valmiina. Katsellessa 17 minuutin jälkeen unohtui, että oli itse ollut mukana tekemässä tarinaa. Kokemus oli naurua ja kyyneliä. Ohjaajan näkökulma tuli vahvasti esiin, vaikka teksti on painavassa osassa. Kuva, musiikki ja leikkaus saivat mielensäpahoittajan erinomaisesti esiin kirjailija kiittelee.
Dome Karukoski tarttui Kyrön mukaan Mielensäpahoittajaan kuin rintamamiestalon tekemiseen. Talohan on kunnollinen, hyvin tehty ulkoa ja sisältä ja suojaa kylmältä. Ohjaaja lähti työstämään elokuvaa oman isänsä kautta. Kuten mielensäpahoittajan, isänkin on nähtävä uutiset samaan aikaan joka päivä.
Antti Litjan pääroolin kirjailija sanoo vetävän hiljaiseksi. Näyttelijän osuus oli jo painokas aikaisemmin kirjan tekstien esitetyksissä, mutta nyt kasvot, ilmeet ja eleet vielä syventävät hahmoa entisestään. Kyrö pitääkin erinomaisena, että saadaan oikeita rooleja ikääntyneille, kokeneille näyttelijöille.
Mielensäpahoittajassa voi nähdä rinnakkain eri ikäisiä henkilöitä ja siinä kuvataan sekä maaseutua että kaupunkia. – Helsinki ei ole ainoa todellisuus, Tuomas Kyrö toteaa.
Kirjat ovat päässeet jo lukioiden ja yläasteen lukemistoon. Pienellä ironialla Kyrö epäilee, että valinnan syynä on kirjan ohuus. Jokin muukin syy kirjailijan mielestä täytyy olla. Palautetta on tullut mm. ysiluokkalaisilta ja lukijoiden jakauma on 15-90 vuoden välillä. Mielensäpahoittajan eri sukupolvien kuvaus huumorilla ja terävästi kiinnostaa ja koskettaa.
