Hyppää pääsisältöön
Amusa Toimitus / 07.03.2022

Tuomas Rinta-Panttila halusi ohjata Lauluja harmaan meren laidalta -näytelmän juuri Ouluun - ensi-ilta maaliskuussa

Oulun teatterin suuren näyttämön ensi-iltakevättä jatkaa Tuomas Rinta-Panttilan ohjaama Lauluja harmaan meren laidalta -näytelmä, joka saa ensi-iltansa lauantaina 19. maaliskuuta.

 

Pipsa Lonkan Lauluja harmaan meren laidalta on komedia ihmisistä meren armoilla syrjäisessä kylässä, miksei vaikkapa peräpohjalaisessa sellaisessa. Teoksen huumori ei ehkä ole ilmeisintä laatua, pikemminkin sitä voisi luonnehtia hiljaiseksi komediaksi, jossa on välittävä tunnelma.

 

Kuvassa on näytelmän näyttelijöitä istumassa tuoleilla vedesssä puolikaaressa. Edessä ja sivulla kelluu kelstaisia kukkia.  Taustalla näkyy horisontissa mannerta.  Veden väri on harmaa.

Kuva: Kaisa Tiri

 

Kontekstin tarinaan luo merennousu, laajemmin ilmastonmuutos. Vaikka konteksti on hyytävä, näytelmässä on lämpöä. Esitys pysähtyy katsomaan kylän asukkaiden arkisia hetkiä – hyvin lempeällä katseella. Se ei saarnaa tai vaadi, pikemminkin toteaa ja näyttää.

”Ajattelin, että kyseinen teksti täytyy tehdä alueelle, jossa meri on vahvasti läsnä ihmisten elämässä ja pikkukylämäinen asuminen ihmisille tuttua tai ainakin muistissa. Siksi siis itsestäänselvästi Oulu. Pipsa Lonka on onnistunut tallentamaan tekstiinsä hetkiä, jotka oitis resonoivat suhteessa omiin muistoihini lapsuudestani Kurikan Panttilan kylässä, ja ajattelen että nämä hetket ovat syvästi jaettavia kaikille meille maaseudun kasvateille. Toisaalta merennousu paaluttaa teoksen tiukasti nykyaikaan”, Tuomas Rinta-Panttila luonnehtii.

Katastrofinkin keskelle meillä on kuitenkin toisemme

Näytelmä näyttää meille – meidät. Oman tilanteemme tällä hetkellä, tässä maailman ajassa. Tilanne ei laajasti katsottuna ole kovinkaan ruusuinen, mutta siltihän tässä elellään. Toimitetaan arkisia asioita, nauretaan ja nautitaan, mutta myös kohdataan hankaluuksia. Ja yritetään selvitä niistä. Tavataan ystäviä, sillä yksinhän ei kannata jäädä. Ja toisesta huolehtiminen, toisen kohtaaminen ja lohdun saaminen on Lauluja harmaan meren laidalta -esityksen keskeinen sisältö. Katastrofinkin keskelle meillä on kuitenkin toisemme.

”Voi olla vaarallista sanoa, että kaikki järjestyy, kunhan vain pidämme huolta toisistamme ja olemme empaattisia. Niinhän se ei mene, vaaditaan paljon aktiivista toimintaa, jotta emme kaikki joutuisi evakoiksi meren nousun tieltä, kuten esityksen kyläläiset. Mutta empatia ja toisesta huolehtiminen voi helpottaa oloa haastavassa ja epävarmassa tilanteessa huomattavasti. Silloin ei ainakaan ole yksin ajatustensa kanssa”, Tuomas Rinta-Panttila pohtii.

 

Kuvassa on Tuomas Rinta-Panttilan kasvokuva.  Hänellä on puolipyöreät, kellertävät silmälasit.

Tuomas Rinta-Panttila. Kuva: Ilkka Saastamoinen

 

Tuomas Rinta-Panttila on valmistunut Teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi vuonna 2003 ja ohjaajaksi vuonna 2019. Näyttelemistä hän ei ole kokonaan hylännyt, mutta nauttii tällä hetkellä enemmän ohjaamisesta. Hänen ohjauksiaan on nähty muun muassa Teatteri Takomossa, Kansallisteatterissa ja Vaasan kaupunginteatterissa.

Viime kesänä hänen kirjoittamansa ja ohjaamansa Bouvard ja Pécuchet valittiin Tampereen teatterikesän pääohjelmistoon ja tänä keväänä hänen niin ikään kirjoittamansa ja ohjaamansa Bapsilarometri nähdään Oulun lasten ja nuorten teatterifestivaaleilla.

Lauluja harmaan meren laidalta
Ensi-ilta laauantaina 19.3.2022
Suuri näyttämö
Ohjaus: Tuomas Rinta-Panttila
Lavastus ja valosuunnittelu: Jukka Kyllönen
Pukusuunnittelu: Maria Sirén
Äänisuunnittelu: Jukka Lappalainen
Kampaus- ja maskeeraussuunnittelu: Eija Juutisenaho
Valosuunnittelu New York -kappale: Teemu Huotari
Näyttämöllä: Heli Haapalainen, Jaana Kahra, Mirjami Kukkola, Henri Halkola, Joose Mikkonen, Timo Pesonen, Merja Pietilä, Timo Reinikka ja Tuula Väänänen