Kylmä sota päättyi 30 vuotta sitten Neuvostoliiton hajoamiseen, mutta sen seurauksista kärsivät myös tulevaisuuden sukupolvet, osoittaa Tampereella Työväenmuseo Werstaalla 26.2. avautunut näyttely Kaleidoskooppi – Kylmän sodan lapset.
Lokakuun vallankumouksen jälkeen koulupukupakko poistettiin porvarillisena jäänteenä. Koulupuvut tulivat kuitenkin uudelleen käyttöön Neuvostoliitossa vuonna 1948. Ekaluokkalaisen ensimmäinen koulupäivä Petroskoissa vuonna 1987. Kuva: Yksityiskokoelma
Kylmän sodan aikana maailma oli jakautunut kahteen keskenään kilpailevaan leiriin: lännen demokraattisiin markkinatalousmaihin ja itäblokin sosialistisiin valtioihin. Molemmissa leireissä uskottiin kuitenkin yhtä lailla ihmisen kykyyn hallita maapallon muuta elämää ja valloittaa jopa avaruus. Kylmän sodan kilpavarustelulla on ollut vakavat seuraukset maapallon nykytilalle ja tulevaisuudelle, väittää näyttelyn sisällön tuottanut Tampereen yliopiston koordinoima ja Koneen Säätiön rahoittama kansainvälinen Re-Collect/Re-Connect: Crossing the Divides through Memories of Cold War Childhoods -tutkimushanke.
Näyttely pohjautuu hankkeessa kerättyihin lapsuusmuistoihin, joista näkyy, kuinka kylmän sodan politiikka vaikutti kokonaisvaltaisesti myös lapsiin. Länsimaiden ja sosialististen maiden propagandakoneistot esittivät lapset sankareina, tulevaisuudentoivoina ja tuottavina kansalaisina. Aina valtioiden viralliset kertomukset eivät kuitenkaan toimineet suunnitellusti, kun lapset aistivat systeemin epäjohdonmukaisuudet.
– Muistelukertomuksissa lapset tulkitsevat yhteiskunnallisia normeja, vastustavat niitä tai käyttävät niitä omiin tarkoituksiinsa, kertoo Tampereen yliopiston apulaisprofessori Nelli Piattoeva.
Näyttely kertoo myös leikeistä betonin varjossa. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo
Tämän päivän lapset ymmärtävät ympäröivää todellisuutta omalla tavallaan, kuten aiemmatkin sukupolvet. Maailmanlaajuinen pandemia ja ilmastonmuutos aiheuttavat lapsille ja nuorille ahdistusta, kun he yrittävät ymmärtää maailman muutosta ja keksiä ratkaisuja ympäristöongelmiin.
– Tulevaisuusahdistus ei ole uutta, mutta silti emme ota oppia historiasta, sanoo professori Zsuzsa Millei Tampereen yliopistosta.
Usko sosialistisen järjestelmän loputtomaan pysyvyyteen mureni Neuvostoliiton romahdettua 1991, ja ihmisten tulevaisuus muuttui epämääräiseksi. Ympäristöongelmien keskellä varttuvat nykynuoret ovat ensimmäinen sukupolvi, jonka tulevaisuuden näkymät ovat aiempia sukupolvia heikommat.
Millein, Piattoevan ja Arizona State -yliopiston professori Iveta Silovan johtamassa tutkimushankkeessa kerättiin lapsuusmuistoja eri puolilla maailmaa vuosina 2019–2020. Työpajoihin osallistui 77 tutkijaa ja taiteilijaa 31 eri maasta. Muistot ovat näyttelyssä esillä luettavina, kuunneltavina ja katseltavina. Lisäksi näyttelyssä on taideteoksia ja runsaasti muistoihin liittyviä valokuvia ja esineistöä.
– Emme aina tule ajatelleeksi, kuinka esimerkiksi ilmaston lämpeneminen pohjautuu kylmän sodan aikana vakiintuneeseen uskomukseen loputtomasta edistyksestä ja ihmisen ylivallasta suhteessa luontoon, sanoo Millei.
Tutkijat uskovat, että muistojen jakaminen luo mahdollisuuksia etsiä yhdessä ratkaisuja erilaisiin ongelmiin ja jännitteisiin.
– Muistojen kaleidoskoopin kääntäminen uuteen asentoon näyttää nykyisyyden ja tulevaisuuden vaihtoehtoisilla tavoilla, kuvaa Silova.
