Totaalinen poliisivaltio -kirja on tutkimusmatka Kiinan uiguurialueiden hyytävään dystopiaan, jossa naapurit vakoilevat toisiaan ja tekoäly arvioi, kuka lähetetään uudelleenkoulutusleirille todennäköisenä ajatusrikollisena.
Toimittaja Geoffrey Cain haastatteli uiguuriprovinssi Xinjiangissa Kiinan valvontakoneiston silmätikuiksi joutuneita uiguureja sekä kotimaassa että maanpaossa ulkomailla. Cain kuvaa kolme kehityskulkua: Kiinan 2000-luvun aggression, joka henkilöityy presidentti Xi Jinpingiin, maan läntisellä rajalla sijaitsevan Xinjiangin kohtalon ja sen, miten valvontakoneisto on viety siellä äärimmilleen.
Kuva: Atena
Kiinan hallinto kiristi otettaan Xinjiangin muslimiväestöstä 2000-luvun alusta alkaen. Vuoteen 2017 mennessä jo 1,5 miljoonaa Xinjiangin yhteensä noin 11 miljoonasta uiguurista oli suljettu pidätyskeskuksiksi tai uudelleenkoulutusleireiksi kutsutuille keskitysleireille.
Valvonta on viety Xinjiangissa pitkälle: ihmisiä painostetaan vakoilemaan ja ilmiantamaan toisiaan, poliisi tarkistaa ihmisiä tiesuluilla ja valvontakameroita on jopa olohuoneissa. Syntyvyyttä rajoitetaan pakollisella ehkäisyllä tai sterilisaatioilla. Kontrolli ulottuu jokaiselle elämänalueelle: leireille vietyjen miesten koteihin sijoitetaan hallinnolle uskollisia valvojia, jotka ottavat näiden paikan perheessä.
Perinteisten menetelmien lisäksi Kiina käyttää valvonnassaan uusinta teknologiaa. Valvontakamerat ja henkilökorttien lukulaitteet pitävät kirjaa ihmisten liikkumisista ja tekemisistä. Seuranta, äänen- ja kasvojentunnistus ja DNA-rekisterit on yhdistetty järjestelmään, joka arvioi ihmisten luotettavuutta. Tekoälyt analysoivat kansalaisten toimintaa ja taipumuksia ja saattavat arvioida ihmisen todennäköiseksi rikolliseksi ennen kuin rikosta on tapahtunut, jolloin tämä toimitetaan leirille.
Kiinan turvallisuuskoneiston kanssa yhteistyötä tekeville yrityksille Xinjiang toimii laboratoriona. Teknologiajätti Huawei ja esimerkiksi tekoäly-yhtiöt SenseTime ja Megvii ovat myyneet valvontateknologiaa etenkin Aasian ja Afrikan maihin, joihin Kiinan valtio panostaa hankkiessaan ulkopoliittista valtaa. Monet näistä yhtiöistä ovat Yhdysvaltojen pakotelistalla, mutta Xinjiangin valvontakoneistoon tai uiguurien pakkotyölaitoksiin kytkeytyy alihankkijoiden ja kauppojen kautta myös amerikkalaisia yhtiöitä kuten Amazon, Apple ja Nvidia.
Uiguurit kutsuvat dystopiaansa ”tilanteeksi”. Tilanteesta kertovat etenkin haastatellut maanpakolaiset, kuten it-ammattilainen, jonka kehittämää valvontateknologiaa käytettiin hänen omaa kansaansa vastaan, tai onnekkaasti uudelleenkoulutusleiriltä vapautunut opiskelija.
Geoffrey Cain on haastatellut kirjaansa myös virkamiehiä ja asiantuntijoita Kiinassa ja ulkomailla ja perehtynyt muun muassa teknologiayhtiöiden raportteihin. Perusteellisessa tutkivassa journalismissa näkyy hänen taustansa Aasiaan, teknologiaan ja liike-elämään keskittyneenä toimittajana. Cain on työskennellyt muun muassa Timelle, The Economistille ja Wall Street Journalille.
