Lähes kaikki meille säilynyt antiikin kirjallisuus on yläluokan miesten kirjoittamaa. Vuonna 79 purkautui Vesuvius, joka tuhosi ja peitti Pompejin tuhkaan. Tuhkan ja kiven alta on kaivauksissa löytynyt harvinainen aarre: suoraa ja sensuroimatonta puhetta 2000 vuoden takaa seinätöherrysten muodossa.
Rapattu seinä oli hiukan kuin antiikin internet – paikka, jossa kuka hyvänsä kirjoitustaitoinen saattoi saada ajatuksensa laajemman yleisön tietoon. Seinäkirjoitukset tarjoavatkin ainutlaatuisen kurkistuksen tavallisten miesten ja naisten arkeen ja ajatuksiin heidän itsensä kertomana.
Osa kirjan kannesta. Kuva: Gaudeamus
Ari Saastamoisen uutuuskirja Räävitöntä! näyttää herkullisella tavalla, kuinka samoille asioille naurettiin jo antiikissa. Raapustusten skaala ulottuu herkistä ja kirjallisesti kunnianhimoisista rakkausrunoista törkeisiin solvauksiin, suorasukaisiin seksikuvauksiin ja räävittömään vessahuumoriin sekä orjattaren rakkaudentunnustuksesta ostoslistoihin ja ilotyttöjen mainoksiin.
Teos on ainoa suomenkielinen kokoelma antiikin Rooman ajan seinäkirjoituksia.
”Graffitoja – – saattoi raapustaa kuka hyvänsä luku- ja kirjoitustaitoinen, eikä niiden laatiminen vaatinut monimutkaisia ennakkovalmisteluja. Vaadittiin vain kirjoituspuikko, vakaa käsi, rapattu seinä ja ilmaisun tarve. Graffitot tarjoavatkin tutkijoille tietoa sellaisista ihmisryhmistä (esimerkiksi orjista), jotka ovat muuten huonosti edustettuina arkeologisessa materiaalissa.”
”Monet graffitot ovat kuitenkin vaikeatulkintaisia, ja usein on vaikea sanoa, ovatko ne tarkoitettu muiden luettavaksi vai onko kirjoittaja vain raapustellut jotakin ajankulukseen; joissakin tapauksissa tuhertelija näyttää olleen humalassa.”
”Seksin ohella Pompejin seinät kertovat monipuolisesti kaupunkilaisten rakkaussuhteista. – – Myönteisten tunteiden ohella ilmenee myös kielteisiä: aika monen graffiton on raapinut epätoivoinen rakastaja joko anoakseen rakkautta tai pyytääkseen, ettei häntä jätettäisi.”
Ari Saastamoinen
Räävitöntä!
Pompejilaisia graffiteja
