Historioitsija ja tunnettua Pastanjauhantaa-ruokablogia pitävä Ritva Kylli tutustuttaa Suomen ruokahistoria -teoksessaan lukijat maamme ruokakulttuurin ja ruoantuotannon muutoksiin 1700-luvulta vuosituhannen taitteeseen. Osa suosikkiruoista on säilynyt lautasilla vuosisatoja, osa taas on vaihtunut uusiin. Monella nykypäivän ilmiönä pidetyllä asialla on kuitenkin takanaan pitkä historia.
Osa kirjan kannesta. Kuva: Gaudeamus
Suomalaisen ruoan historia on täynnä makoisia yllätyksiä ja tuttuja ruoka-aineita. Alussa oli suolakala, naurishaudikas ja kaali. Sittemmin suomalaiset ovat löytäneet niin spagetin, säilykeananaksen, chilin kuin texmexin sekä oppineet syömään puikoilla. Yksi merkittävimmistä taitekohdista ruokahistoriassamme on ollut perunan viljelyn yleistyminen. Lisäksi sodat ja poikkeusolot ovat osaltaan synnyttäneet ruokainnovaatioita ja vaikuttaneet siihen, mitä ihmiset syövät.
”1900-luvun jälkipuoliskolla ruokaa alkoi olla tasaisesti saatavilla vuoden ympäri. Luonnontuotteiden merkitys ruokavaliossa väheni, ja vuosisadan loppua kohti einesteollisuus alkoi saada yhä suuremman roolin suomalaisten ruokkijana. Samaan aikaan viranomaiset ryhtyivät taistelemaan paremman kansanterveyden puolesta. Talouskasvu mahdollisti Suomessa hyvinvointivaltion rakentamisen, jonka myötä elintaso alkoi jakautua tasaisemmin eri yhteiskuntaluokkien kesken. Samalla myös ruoka jakautui suomalaisten lautasille aiempaa tasaisemmin”, Ritva Kylli kertoo.
Kyllin uutuusteos Suomen ruokahistoria kylvää, hauduttaa, pilkkoo, hapattaa ja mikrottaa – se kertoo jokapäiväisen ruokamme kiehtovan tarinan. Kylli tarkastelee, kuinka vuosisatojen kuluessa sokerin ja kahvin kaltaiset harvinaiset ja arvokkaat raaka-aineet ovat muuttuneet arkisiksi ja kuinka perinteisiä ruokia on unohdettu uusien makuelämysten myötä.
”Ruoan tuotanto ja saatavuus ovat muuttuneet, mutta ihmisten ruokamaku on pysynyt monessa suhteessa ennallaan. Suomalaisten ruokavalioon satoja vuosia aikaisemmin saapunut silli ravitsi kesälomaansa viettäviä suomalaisia sillisäilykkeiden muodossa 1900-luvun lopullakin. Toisaalta suomalaisia pitkään ruokkinut luukeitto katosi ruokahistorian lähteistä samaan aikaan lähes näkymättömiin. 1900-luvun viimeisten vuosikymmenien suomalaisille maistui paremmin spagetti tai hunajamarinoidut broilerisuikaleet. Tässä vaiheessa pizza sai Suomessa lähes kansallisruoan aseman ja monet olivat turkkilaisille kiitollisia kebabista”, Kylli sanoo.
Teos osoittaa, kuinka monet nykyajan ilmiöinä pidettävät asiat löytyvät jo menneiltä vuosisadoilta. Esimerkiksi marjojen mätänemisestä metsiin puhuttiin jo 1800-luvun puolella, ja kasvisravintoloita nähtiin Helsingissä saman vuosisadan lopussa. Kasvissyönti kasvatti suosiotaan erityisesti 1900-luvun alussa, jolloin luonnonmukaisen elämäntavan tavoittelijat korostivat sen terveydellisiä vaikutuksia.
Suomen ruokahistoria kertoo myös niukkuudesta ja puutteesta, jääkaappien ja pakastearkkujen kaltaisista innovaatioista, valistuksesta ja terveysliikkeistä, elintason paranemisesta, tasa-arvosta ja lopulta myös ruoan mahdista muuttaa yhteiskuntaa.
