Kesäteatterirumba on käynnistynyt ja nyt oli vuorossa Kuusankoski ja siellä Vain Bocelli puuttuu. Näytelmä on Pasi Lampelan käsikirjoitus ja Karolina Eklund-Vuorelan ohjaus.
Huolimatta siitä, että säätiedotteet lupasivat vettä, niin katsomossa oli kiitettävästi yleisöä. Kesäteatterivarusteisiin kuuluu aina sadeasusteet ja viltti. Kumpaakaan ei tarvinnut, vaikka meinas alkaa sataa, mutta meinaamisesta ei pidetä.
Vain Bocelli puuttuu on näytelmä kahdesta ravintola-alan työntekijästä, tarjoilija Mirkusta ja baarimikko Kaitsusta. Kaitsu tulee ensimmäistä päivää töihin uuteen paikkaan ja tapaa henkilökunnan tiloissa Mirkun. Itse aikoinaan olin Mirkkuna, jopa Kaitsuna, joten oli kiva katsoa, nautiskella heidän sanailustaan.
Mikä vielä myös oli kiintoisaa, niin se, että näytelmän valloittavat näyttelijät ovat pariskunta, joita olen ennenkin nähnyt lavalla. Harrastajina aivan parasta A-ryhmää.
Irma Jäppinen oli niin retee Mirkku. Varsinainen sähäkkä, sanavalmis ja tilannevalmius kohillaan, tarttuen heti kiinni aiheeseen, olipa se sitten mikä hyvänsä. Läppä lentää ja heti on huomattavissa, että Mirkku on retkahtanut Kaitsuun. Aluksi se on vain läppä, juuri sitä, mitä ravintola-alalla on aina ollut.
Olli Korpela on hieman hillitympi Kaitsu ja yrittää pysyä Mirkun vauhdissa mukana, kunnes ei voi vastustaa ja kappas, kuinkas siinä sitten käykään. Ainahan Salainen Agentti lääpästyy kauniiseen naiseen.
Reploja tulee tiuhaan ja vauhdilla, niin että, eipä aikaakaan, kuin oli väliaika! Mitä, vastahan tää alkoi... Väliajan jälkeen sama vauhti jatkuu niin, että sitten se oli loppu! Olisihan sitä katsellut pidempäänkin. Vaan olipa sellaista settiä, että tuntui mukavalta, suorastaan riemastuttavalta olla iloisena katsojana. Uskoisin kyllä monien nauttivan esityksestä, joten tohdin kehoittaa menemään Kuusankoskelle ja katsomaan Vain Bocelli puuttuu!
Kuvat: Heidi Koskinen-Järvisalo
