Jos parisen viikkoa sitten näin esityksen Älä pukeudu päivälliselle, niin näinpä sen nyt taas - mutta nyt Kouvolan teatterin version. Kun heti aluksi mietin, miksi mukana oli kaksi Brigitteä, kun Jyväskylässä oli Suzette ja Suzanne, niin jo vain se pian selvisi, sillä on kyse eri suomennoksesta. Kouvolassa nähdään Pentti Kotkaniemen suomennos ja on ihan pakko sanoa, että olihan se huomattavasti räväkämpi.
Ohjaajana Jukka Keinonen on vertaansa vailla. Pidin siitä, miten tilanteita/kohtauksia oli tehty.
Tämä alunperin Marc Camoletti'n käsikirjoitus Älä pukeudu päivälliselle on saanut olla estraadilla monissa teattereissa, sillä onhan sen vaan niin kovin hauska, myös nimellä Ranskalainen pyjama.
Heti aluksi oli merkille pantavaa lavastus, minkä takana on Sanna Halme. Heti tulee sellainen hyvä olo, kun on tunnelmaa. Siis, kun ennen esitystä voi vaan ihailla sitä, miten kaunista ja kotoisaa on lavalla. Sitä ei siis vaihdeta, vaan se pysyy kaiken aikaa samana. Näyttelijät liikkuvat sitten sitäkin enemmän ja parilla henkilöllä ne osat vaihtuvat, toisella oikein runsaammin.
Asetelma on se, kun Bernand (Veli-Matti Karén) ja Jacq (Satu Taalikainen), herttainen ranskalainen aviopari ovat aikeissa viettää viikonloppua niin, että Jacq on menossa äitinsä luokse ja Bernand jää yksin kotiin. Hah, hetken päästä kaikki onkin just niin eri tavoin kuin voi kuvitella tai ei voi. Jacq ei lähdekkään ja tilanne on hyvin pian se, että viikonlopuksi onkin sitten tulossa muutama muukin.
Kuva: Elisa Sola
Heti aluksi käy ilmi, että Bernand on kutsunut paikalle myös ystävänsä Robertin (Markus Vaara), joka sattuu olemaan myös Jacq'n ystävä... Hän on kutsunut viikonlopuksi myös pitokokin, jonka nimi on Brigitte (Johanna Heimonen) ja rakastajattarensa Brigiten (Satu Lemola). Soppa syntyy siitä, että Jacq ei ole näistä juuri tetoinen, paitsi Robertista.
Kuva: Elisa Sola
Vauhtia piisaa siihen malliin, että ihan hengästyttää. Onneksi saa olla katsomossa, sillä jos olisi moisessa tilanteessa, se olisi kamalaa. Vielä kamalampaa olisi se, jos joutuis itse esittämään. Sitä ei voi kuin loputtomiin ihastella, miten kummassa nämä taitavat näyttelijät eivät sekaannu reploissa? Kun sitä sanaa tulee paljon, nopeasti ja vielä järjestyksessä!
Tilanteet muuttuvat kaiken aikaa ja niin, että ne ovat huvittavia. Nauroin naama märkänä, enkä todellakaan ollut ainut, sillä koko katsomo oli tulvillaan sitä naurua.
Kuva: Elisa Sola
Koko porukka oli niin ytimessä ja rooleihinsa paneutuneita, mutta onhan se ihan pakko nostaa Johanna Heimonen, joka pitokokki Brigittenä on se, jonka osassa joutuu venymään - todella moneen. Siis kun hän asteli milloin mistäkin kulmasta esiin, alko heti naurattaa.
Kyllä voin suositella tätä esitystä ihan käsi sydämellä. Se, miten se naurattaa ja kuinka se ihastuttaa sillä, miten taitavasti näyttelijät pärjäävät, koska farssi ei ole helppo laji, vaikka se siltä näyttäisikin.
Kini Laine
