Rooman kansallisrunoilijan Publius Vergilius Maron (70–19 eKr.) runoelma Georgica ylistää luontoa ja korostaa nöyrää asennetta sitä kohtaan. Georgica julkaistaan nyt ensi kertaa kokonaan alkuperäisessä heksametrimuodossa suomen kielellä.
Osa kirjan kannesta. Kuva: Gaudeamus
Runoelmansa avulla Vergilius toivoi saavansa ihmiset tiedostamaan italialaisen kasviston ja eläimistön kauneuden ja monimuotoisuuden sekä talonpojan raskaan mutta antoisan työn arvon; menestyvä maanviljelys oli hänen mukaansa Italian ja Rooman kasvun edellytys.
Georgican ensimmäinen kirja keskittyy roomalaisten peruselinkeinoon maanviljelykseen, toinen käsittelee metsänhoitoa ja viininviljelyä, kolmas on omistettu karjankasvatukselle, ja neljännessä on aiheena mehiläistenhoito. Runoelma huipentuu tunnettuun Orfeus-myyttiin.
”Georgica on suuri panteistinen luonnoneepos antiikin ehdoilla; se on runollinen synteesi, joka toimii lukijan elämystasolla. Sitä kannattelevat kunnioitus elämää kohtaan ja nöyryys luonnon herkän haavoittuvuuden edessä”, kirjoittavat Teivas Oksala ja Maija-Leena Kallela teoksen johdannossa. ”Tämän vuoksi ajallinen etäisyys katoaa, ja Vergilius puhuttelee meitä luonnon yhteydessä eläviä ihmisiä tässä ja nyt.”
Georgican uuteen laitokseen sisältyvät teoksen runo- ja proosasuomennos, latinankielinen alkuteksti sekä laaja selitysosasto. Neljännen kirjan runosuomennos on Päivö Oksalan, muut runo- ja proosasuomennokset Teivas Oksalan. Johdanto ja selitykset ovat Teivas Oksalan ja Maija-Leena Kallelan.
” – – Vaan arvaamatta ei koskaan
voi sade yllättää: sitä väistyvät ilmojen kurjet
laaksoon kiireissään, tähyää yläilmoja hieho
nuuhkiessaan avosieraimin sadetuulia taivaan,
vetten ympäri lentää voi kovaääninen pääsky,
virttään sammakot kurnuttain vetelee ikivanhaa.
Kiskovat muuraiset muniaan pesän kattojen alle,
paikkaan ahtaaseen, sadesään tuo valtava taivaan
kaari, ja laitumeltaan palajaa iso korppien parvi,
tiuhaan iskee siivillään, sotajoukkona raakkuu.”
Vergilius
Georgica
Laulu maanviljelijän työstä
Gaudeamus 220
