Cold Broken Fisherman on Ville Matvejeffin uusi teos jousikvartetille ja se sai kantaesityksensä Kaakon Kamarimusiikin kolmantena ja viimeisenä päivänä 9.7. Virolahdella. Teos syntyi tekijänsä mukaan pitkä ajan kuluessa ja pitkän sävellystauon jälkeen. Edellinen sävellys on vuodelta 2015. Koronan aiheuttama tauko Jyväskylä Sinfonian ylikapellimestarille ja Savonlinnan Oopperajuhlien taiteelliselle johtajalle antoi aikaa uudelle sävellystyölle. Teoksen varsinainen tekeminen ajoittui tämän vuoden tammi-kesäkuulle.
Ville Matvejeff (oik.) vastaanottamassa yleisön kiitoksia yhdessä soittajien kanssa. Jukka Merjanen (viulu, vas.), Ville Koponen (viulu), Mari Viluksela (alttoviulu) ja Lauri Kankkunen (sello, Ville Matvejeffin takana). Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Teoksen kantaesitys oli Rajapinnalla konsertissa, jossa oli kotimaisten tunnettujen säveltäjien kuten Jean Sibelius, Oskar Merikanto, Toivo Kuula ja Joonas Kokkonen tuotantoa. Konserttia täydensivät uudet tuotannot, joista avauksessa kuultiin toinen, kamarimusiikin oman taiteilijan Tuomas Turriagon Da Lontano. Se kertoo minimalistisella tavalla kesän hiipumisesta loppukesän saapuessa.
Ville Matvejeffin sävellys syntyi tekijänsä kertoman mukaan hiukan epätavallisesti. Ensin kypsyivät ja jäsentyivät teoksen parametrit ja ajatus oli alun perin aloittaa niillä. Kävikin niin, että nämä osat päätyivätkin teoksen keskiosaan. Musiikki oli iskevää ja aggressiivista ja sitten taas seesteistä ja jopa melankolista. Loppuun oli ladattu suorastaan jännitystä herättävä purkaus.
Nimi Cold Broken Fisherman viittaa kalastukseen. Kaakon Kamarimusiikin taiteellinen johtaja Jukka Merjanen kannusti Matvejffia säveltämiseen ja teos onkin omistettu Merjaselle. Hän on puolestaan tunnettu Virolahden vapaa-ajan asukkaana innokkuudestaan kalastajana. Kuvaako teos marraskuun jäistä kalastusmatkaa, se jäi arvoitukseksi.
Yleisössä teos herätti erilaisia tuntemuksia, se kosketti. Kommenteissa kuultiin talvisten jäiden kirskuntaa ja paikkakunnan historiaan liittyvän rajan rajan repivyyttä ja tuskaa, joka kuitenkin välillä tyyntyy. Palautteena oli myös mm. nykyajan hektisen levottomuuden purkausta, jossa välillä ladataan taas uusien hektisten elämysten hakemiseen. Matvejeff onnistui herättämään tunteita ja kulkemaan konsertin teeman mukaisesti rajapinnalla.
Liisa Malmivaara ja Erik Rousi Harjun hovin puistossa vaativan esityksen jälkeisissä tunnelmissa. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Perjantain konserttiannin aloitti Franz Schubertin Die schöne Müllerin (Kaunis myllärintytär). Laulusarja kertoo kokonaisen tarinan ja siksi se vaatii laulajaltaan erityisen paljon. Nuori poika rakastuu myllärintyttäreen ja huomattuaan tämän rakastavankin metsästäjää, päätyy traagiseen ratkaisuun hyppäämällä puroon.
Bassobaritoni Erik Rousin esitys kahdestakymmenestä laulusta vei tarinan tunnelmia eteenpäin tarvittavalla iloisen onnen keveydellä ja lopun draamaattisella suruisuudella. Aivan erityisen maininnan ansaitsee Rousin hieno saksan kielen artikulaatio, josta kiitosta on tullut myös saksankielisiltä kuulijoilta. Jopa lyhyen saksan lähes unohdetuilla opinnoilla pystyi seuraamaan tarinan kulkua kohtuullisen hyvin. Piano täydensi esitystä pojan keskustelukumppani purona ja säestäjänä toimi Liisa Malmivaara.
Tangontaikaa -konsertin Tangoyhtye, jossa soittivat Sam Parkkonen (käyrätorvi), Maria Krykov (kontrabasso), KTuomas Turriago (piano), Jukka Merjanen (viulu), Kirsikka de Leval Jezierski (alttoviulu), Ville Koponen (viulu) ja Lauri Kankkunen (sello). Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Kaakon Kamarimusiikin huipensi Tangon taikaa –konsertti, jossa iltaa juonsi valottamalla tangon historiaa ja kappaleiden taustoja Tuomas Turriago piano-osuuksiensa ohella. Soittajat muuntuivat Kaakon Tangoyhtyeeksi ja erinomaisten soittajien käsissä tangot muistuttivat jo parasta sinfoniaa. Esillä oli argentiinalaisen tangon osuudessa Astor Piazolla ja mm. vuodenajat ja Imperial Ausencias sekä Prepárence.
Kotimaisissa tangoissa olivat tietenkin mukana Unto Mononen kappaleilla Tähdet meren yllä sekä Lapin tango ja Toivo Kärki Laulava sydämellä ja Liljankukalla. Jukka Kuoppamäen Satulinnaan loivat laulullisuutta Jukka Merjanen viulun ja Sam Parkkonen käyrätorven soolojen vuorottelulla niin hyvin, että pystyi hyräilemään sisäisesti laulun sanoja – ainakin ne osuudet, jotka sattui muistamaan.
Kaakon Kamarimusiikin toiminnanjohtaja Ande Niemi tyytyväisenä onnistuneen musiikkifestivaalin tunnelmissa. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Kaakon Kamarimusiikkia voi kiittää rohkeudesta järjestää festivaali kaikkien rajoitusten muutosten keskellä. Yleisö hyrisi tyytyväisyyttään, kun vihdoin oli mahdollisuus päästä elävän musiikin äärelle. Harjun hovin suuri puistoalue osoittautui erinomaiseksi valinnaksi konserttipaikaksi, oli tilaa ja vanhat lehmukset ja tammet antoivat sopivaa varjoa hellesäässä.
Aluperäistä suunnitelmaa tiiviimpi kolmen päivän konserttisarja kahdeksalla konsertilla tavoitti yleisöä yllättävän hyvin ja paikalla oli kaikkiaan noin 700 kuulijaa.
Marja Jähi-Salo
