Historioitsija ja kielentutkija Sofia Kotilaisen tutkimus 1800-luvulla rahaa väärentäneestä Talvi-Erkistä piirtää esiin veijarihahmon, joka oli esivallan näkökulmasta rikollinen mutta lähiyhteisölleen pitäjäläisiä auttanut ”bankodirektööri”.
Kotilainen kysyykin, kenen näkökulmasta tarinat on kerrottu. Koneen Säätiö palkitsee jyväskyläläistutkijan 25 000 euron suuruisella Vuoden Tiedekynä -palkinnolla kirjoituksesta, jossa suomen kieltä on käytetty erityisen ansiokkaasti.
Kuva: Maija Astikainen
1800-luvun puolivälissä rahaa väärentäneestä Talvi-Erkistä kerrotut tarinat ovat saaneet historioitsija ja kielentutkija Sofia Kotilaisen tutkimaan veijarihahmoa jo parin vuosikymmenen ajan. Palkitussa kirjoituksessaan Kotilainen valottaa Talvi-Erkin toimintaa ristiin yhtäältä viranomaisten ja toisaalta muistitiedon kautta rakentuvasta Erkin lähiyhteisön näkökulmasta.
Kotilainen onnistuu välittämään kuvan maailmasta ja toimijuudesta, joka ei tyhjenny stereotyyppisiin tarinahahmoihin. Tutkimuksessaan hän kysyykin, kenen näkökulmasta tarinat on kerrottu.
”Tätä tutkimusta en ole koskaan tehnyt päätoimisesti vaan muun työn ohella, oikeastaan vain vapaa-ajalla”, tällä hetkellä Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen tutkijana toimiva Kotilainen kertoo.
”Tiedonmurusia on tullut vastaan sieltä täältä, ja niiden kokoaminen yhteen on ollut mahdollista ajan kanssa, koska tutkimus ei ole ollut osa mitään projektia, jolla olisi ollut tietty kesto. Sanoisinkin että eri lähteitä perkaava ja yhdistelevä tutkimusprosessini on itse asiassa vieläkin kesken ja käynnissä, samoin kirjoittaminen, ja jatkan sitä edelleen. Mikrohistoriallinen tutkimus muotoutuu usein tällaiseksi salapoliisin työksi.”
Kuriton kirjallistuminen: sivistysprojektia vastaan kääntynyt luku- ja kirjoitustaito
Kansanrunousarkistoon suullisesta kerronnasta tallennettu muistitietoaineisto on ollut tutkijalle vähintäänkin yhtä tärkeä kuin hallinnon tueksi laaditut kirjalliset asiakirjalähteet.
Muisteluista välittyvien yhteisön ajattelutapojen, asenteiden ja arvostusten kautta Kotilainen pääsi jäljille siitä, ettei esivallan näkökulmasta kerrottu tarina rikollisesta rahanväärentäjästä ole yksioikoinen.
Päinvastoin: kivijärveläinen ”bankodirektööri Dalviainen” eli Erik Turpeinen Talviaisten talosta oli eräänlainen Robin Hood -hahmo, joka hyödynsi rosvojoukkoineen väärennystaitojaan myös auttaakseen taloudelliseen ahdinkoon joutuneita pitäjäläisiä.
1800-luvulla rahvaan odotettiin käyttävän tuon ajan maaseudulla harvinaista luku- ja kirjoitustaitoa kunniallisiin kansansivistyksellisiin tarkoituksiin. Köyhissä oloissa kasvanut Erkki hyödynsi kuitenkin taitojaan soveliaaksi katsotun ajattelutavan vastaisesti moraalittomina pidettyihin pyrkimyksiin.
Syrjäseudulla seteliraha oli harvinaista, mikä mahdollisti petokset. Aika oli otollinen väärennystoiminnalle myös siksi, että rahauudistuksen myötä Suomessa otettiin käyttöön oma rahayksikkö markka ja siirtymävaihe tarjosi mahdollisuuden väärennösten levittämiseen.
Rötöstelyn rikollisuutta korostavan, erityisesti valtaa pitävien ja sanomalehtikirjoittelunkin rakentaman tarinan rinnalle Kotilainen nostaa artikkelissaan muistitietoon pohjaavan tarinan paikallisyhteisön arvostamasta veijarista.
”Historioitsijan on keskeistä havainnoida, kenen tai keiden äänellä puhutaan, minkälaiset käsitykset yhteisössä ovat olleet vallalla ja muodostavatko ne vastakkaisia todellisuuksia keskenään”, Kotilainen korostaa.
”Muistitiedon avulla erilaisten kokemusmaailmoiden hahmottaminen on helpompaa tai ylipäätään mahdollista.”
Tarinallisen kerronnan taikapiiri ei tyhjenny stereotyyppisiin hahmoihin
”Epäsuorien, vaivihkaisten jälkien ja vihjeiden avulla voi päästä kiinni yksittäiseen elämäntarinaan ja sen kautta laajempiin yhteisöllisiin ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin”, Kotilainen kuvaa artikkelissa hyödyntämäänsä johtolankamenetelmää.
Palkintoperusteissa tämän vuoden palkinnonsaajan valinnut Helsingin yliopiston folkloristiikan professori Lotte Tarkka pitääkin palkitun kirjoituksen ansiona sitä, että Kotilainen välttää poikkeusyksilöön ankkuroituvan tutkimuksen anekdoottisuuden riskin.
Kotilaisen teksti ei kangista Erkin toimijuutta yksinkertaistavaan kaavaan vaan kutsuu lukijan monisyisempään tarinalliseen tilaan.
”Kotilaisen artikkelin lukija astuu samaan tarinankerronnan taikapiiriin kuin Talvi-Erkistä tarinoita kuulleet ja niitä punoneet rahanväärentäjän aikalaiset”, Tarkka kuvaa.
Tarkka nostaa esiin Kotilaisen artikkelissaan kuvaaman vallitsevan valtasuhteen ja väärennyspuuhista kerrottujen tarinoiden mahdin kääntää se ympäri.
”Talvi-Erkin muodostuminen paikalliseksi sankariksi ja kansanperinteen veijarihahmoksi heijastaa eliitin ja rahvaan kamppailua vallasta: nokkela kansanmies nöyryyttää vallanpitäjiä manipuloimalla virallisesti asetettuja arvon mittareita ja välttämällä virkavallan näistä toimista asettamat rangaistukset.”
”Juuri tässä Talvi-Erkin kollektiivisessa tarinallistumisessa piilee Kotilaisen tutkimuksen punainen lanka”, Tarkka tiivistää.
”Lukijalle välittyy kertomuksen tasoa syvempi kuva monimutkaisesta maailmasta ja toimijuudesta, joka ei tyhjenny rikollisten, sankareiden, kansanmiesten tai kirjaniekkojen kaltaisiin stereotyyppisiin tarinahahmoihin.”
Kotilaisen palkittu artikkeli ”Talviaisten rahapaja: Luku- ja kirjoitustaidon hyödyntäminen rahanväärennöstarkoituksiin 1800-luvulla” on julkaistu Ennen ja nyt: historian tietosanomat -lehden numerossa 22 (2022:3).
