Ensimmäisenä tuli vastaan pysähtynyt liike, sitten alkoi tapahtua. Musiikki rytmitti esiintyjien liikettä hitaasta dramaattiseen tai japanilaisvivahteisiin. Nähtiin ja kuultiin tömistystä, miekkailuasentoja, vetäytymistä ja tunteiden eri tasoja. Potretteja elämän äärellä -yhteisötanssiteoksen esitykset Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun esitystilassa Helsingissä olivat väitöskirjatutkija Pauliina Laukkasen tanssipedagogiikkaa koskevan väitöskirjan taiteellinen osa ja esityksiä oli kolme 28.- 30.5. Viimeinen esitys on 7.6. Friskis&Svettis Helsingin Hermannin salilla.
Aloitus. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Potretteja elämän äärellä lähti syntymään syksyllä 2023 ja tavoitteena oli yhteisötaiteen keinoin toteutettava esitys paikkaan ja yhteisöön kuulumisen kokemuksista. Ryhmään haettiin osallistujia avoimella kutsulla ja edeltävää kokemusta tanssista ei edellytetty. Ikäjakaumaksi tuli 43 - 90 vuotta ja ryhmästä muodostui sopivan heterogeeninen. Osallistujia oli yhdeksän ja lisäjoukkona seitsemän henkilöä, joilla oli pienempiä tehtäviä esityksissä.
Myrskyryhmästä teosta toteuttamassa olivat tuottaja Mervi Leivo ja yhteisötaiteilija Elli Isokoski, joka oli mukana myös tanssijana.
Omat kuvat. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Työskentelyssä käytettiin hyväksi mm. piirtämistä, kirjoittamista ja havaintotehtäviä, joissa tarkkailtiin ympäristöä ja esimerkiksi rakennuksia ja kasveja. Tarkkailutehtävät tukivat kehollisia harjoitteita ja improvisaatiota. Kuvat olivat tärkeässä asemassa ja jokaisen piti valita jokin kuva, jossa oli itselle merkityksellisten ihmisten kanssa ja tärkeässä paikassa. Erilaisten tehtävien kautta ryhmäydyttiin ja luotiin keskinäistä luottamusta, joka oli tärkeää harjoituksia ja lopullista esitystä ajatellen.
Potretteja elämän äärellä oli osa Pauliina Laukkasen väitöskirjaa Ikkuna itseen – traumasensitiivinen, itsetuntemusta ja yhteyden kokemusta tukeva tanssipedagogiikka ja sen ensimmäinen tarkastettava taiteellinen osa. Tavoitteena on kehittää omaa opetusmenetelmää ja tarkastella yhteisötanssiteoksen prosessissa ja mitä erityispiirteitä liittyy siihen, kun taiteellis-pedagoginen prosessi viedään valmiiseen esitykseen asti.
Kaksi ryhmää. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Esitys syntyi ryhmäläisten ideoista ja työskentelyprosessin aikana luotiin esitystä vaiheittain. Lopullisen esityksen pituus oli 60 minuuttia. Muuttuvan musiikin avulla saatiin aikaan rytmitystä ja erilaisia tunnetasoja kuvaavaa liikettä. Kun elementtejä oli jo koossa, tarvittiin esitystä varten lopulta käsikirjoitus, jonka Pauliina Laukkanen laati.
Prosessissa työstetyistä asioista voi mainita esimerkiksi kasvit. Osallistujia pyydettiin valitsemaan ja tarkkailemaan jotain tiettyä kasvia ympäristössään ja kertomaan sen ominaisuuksista. Pauliina Laukkanen kirjoitti tarkasti tarinat ja jokaisen piti muuttua omaksi kasvikseen. Sen jälkeen tehtiin yhdessä ryhmänä sama kasvi. Esityksessäkin nähtiin ryhmän muodostamia kasveja ja yleisöstä saatiin ehdotukset tanssijoiden esitykseen. Toteutuneita kasveja sukeutui ryhmässä puusta mustikkaan. Parviajattelua käytettiin hyväksi muodostelmissa ja niitä varten katsottiin jopa lintuvideoita.
Ryhmään osallistuminen vaati sitoutumista. Harjoituksia oli aluksi kerran viikossa kolme tuntia kerrallaan ja myöhemmin sama tuntimäärä perjantaisin ja lauantaisin. Yksi yhteisötanssiryhmään osallistuneista oli 70-vuotias Tuula Suitiala, jolla oli tanssitaustaa aikaisemmin jonkin verran yhteisötanssista ja luovasta tanssista. Monen ikäisten osallistuminen ryhmään oli rikkaus.
Yhteisötanssia. Kuva: cc-by-ca Amusa.fi
Suitialasta oli innostavaa yhteisötanssin vapaus, jossa toisaalta tehtiin samaa liikettä, mutta jokainen omalla kehollaan. Tehtävät olivat myös luovia kuten ’millainen olen, kun olen valitsemani rakennus’. Ohjelmaan kuului paljon muuntautumista ja sellaista nähtiin, kun esityksessä käki pöllöön rakastui. Kaikki esityksen liikkeet olivat ryhmäläisten tuomia ja perustuivat esiintyjien aikaisempiin kokemuksiin. Esimerkiksi yksi ryhmäläinen oli joskus miekkaillut ja esityksessä nähtiin miekkailuliikkeitä.
- Ihana kokemus ja tunteellinen matka, toteaa Tuula Suitiala osallistumisestaan yhteisötanssin tuottamiseen. Yksi erinomainen asia hänen mielestään oli olla esityspaikan salissa samalla tasolla yleisön kanssa ilman korotettua katsomoa, joka näin toi yleisön lähelle osaksi teosta.
Potretteja elämän äärellä teki vaikutuksen. Esitys eteni jännittävästi tunnelmasta ja tunne-elämyksestä toiseen. Mukaan oli otettu myös tekstiä ja mm. 90-vuotias Kyllikki luki runoa yleisön ihastukseksi. Musiikilla saatiin muutoksia tunnelmiin ja se auttoi seuraamisessa sekä oman kokemuksen muovaamisessa. Pjotr Tšaikovskin Joutsenlammen dramaattinen osuus sai uutta ulottuvuutta ilman balettitossuja. Yhteisötanssista välittyi tekemisen ilo ja sisäistetty ilmaisu. Mieli virkistyi!
Marja Jähi-Salo
