Akse Petterssonin odotettu näytelmä kantaesitetään Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 12.2. Oppitunteja eläville kumpusi Petterssonin halusta tehdä varovaisen optimistinen esitys henkilökohtaisesta tyhmyydestä. Syntyi näyttämöteos, joka tyhmyyden lisäksi käsittelee valtaa, tulevaisuutta, epävarmuutta, keskeneräisyyttä ja tietämättömyyttä.
Kuva: Katri Naukkarinen
Tapahtumat sijoittuvat 1970-luvulle, Suomen valtion salaiseen tutkimuslaitokseen, jossa neljä valtion tieteentekijää yrittää ottaa yhteyttä tulevaisuuteen, tarkoituksenaan valmistella kansaa edessä olevia mullistuksia varten. Petterssonin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa esityksessä näyttelijät Joonas Heikkinen, Katariina Kaitue, Heikki Pitkänen sekä Janne Reinikainen esittävät tutkijoita, joita muusikot Ringa Manner ja Karin Mäkiranta valvovat.
Onko helpompi ymmärtää tulevaisuutta kuin itseään?
Freelancerina ja Kansallisteatterin kotiohjaajana toimivan Akse Petterssonin uusi näyttämöteos Oppitunteja eläville on varovaisen optimistinen esitys henkilökohtaisesta tyhmyydestä ja tutkimusmatka ihmisen rajallisuuteen. Esityksen polttopisteessä on ihmisen ajaton ja rajaton halu ymmärtää itseään ja valmistautua tulevaan, mutta tavoitteet tiivistyvät kimpuksi epävarmuutta, tietämättömyyttä ja keskeneräisyyttä, jossa valta ja vallankäyttö alkavat elää valtoimenaan.
Esityksen tapahtumapaikka kuljettaa katsojan vuosikymmenten taakse, ruskeankeltaisen värimaailman ja kuvioitujen tapettien 1970-luvulle. Tutkimuslaitoksessa neljä valtion tieteentekijää (Joonas Heikkinen, Katariina Kaitue, Heikki Pitkänen ja Janne Reinikainen) yrittävät parhaansa mukaan suoriutua heille asetetuista haasteista ja keksiä ratkaisuja epävarman tulevaisuuden varalle. Tehtäviään suorittavia tieteentekijöitä tarkkailee kaksi valvojaa (Ringa Manner ja Karin Mäkiranta). Päivät vaihtuvat vuosiksi, mutta tuoko projekti heidät lähemmäksi tieteellistä sensaatiota ‒ yhteyden saamista tulevaisuuteen, tai edes itseensä?
Hallitusta kaaoksesta muotoutuu koherentti esitys
Uutta esitystä työstäessään Pettersson altistaa itsensä tietoisesti epävarmuudelle. Hänen teostensa harjoitusprosessi ei ala valmiin käsikirjoituksen lukuharjoituksilla, vaan työskentelytapana on ennakkosuunnittelun, improvisaation ja käsikirjoittamisen yhdistelmä. Ensialkuun Pettersson kutsuu työryhmän unohtamaan kriittisyyden ja heittäytymään luovuuteen. Seuraa improvisaation sekä onnistuneiden ja vähemmän onnistuneiden kokeilujen vaihe.
Epävarmuus ja tietämättömyys lopputuloksesta kulkevat rinnalla pitkään, mutta luottamus Petterssonin varmoihin käsiin kantaa. Pikkuhiljaa Pettersson karsii, valitsee, muovaa materiaalia ja päättää, mitä jäljelle jää. Syntyy kokonaisuus.
”Siinä missä ennen kammosin tietämättömyyttä, on epävarmuuden äärellä oleminen ja sen hyväksyminen töideni nykyinen lähtökohta,” Akse Pettersson kertoo työprosessistaan, joka on hioutunut vähitellen vuosien varrella.
Oppitunteja eläville jatkaa Petterssonin suursuosion saavuttaneiden esitysten, esimerkiksi Kaspar Hauser (2014), Jäähyväiset kahvihuoneelle (2022), Joitakin keskusteluita merkityksestä (2023), jäljillä yhdistäen tutun ja epätavallisen, naurun ja melankolian, syvällisen ja arkisen omalakiseksi näyttämöteokseksi. Oppitunteja eläville on Petterssonin ensimmäinen Kansallisteatterissa kantaesitettävä esitys.
Kantaesitys Pienellä näyttämöllä 12.2.2025
Työryhmä
Näyttämöllä Joonas Heikkinen, Katariina Kaitue, Heikki Pitkänen ja Janne Reinikainen
Muusikot Ringa Manner ja Karin Mäkiranta
Ohjaus ja käsikirjoitus Akse Pettersson
Tekstimateriaali Akse Pettersson ja työryhmä
Lavastussuunnittelu Katri Rentto ja Akse Pettersson
Pukusuunnittelu Auli Turtiainen
Valosuunnittelu Anna Pöllänen
Videosuunnittelu Ida Järvinen
Sävellys ja sanat Karin Mäkiranta ja Ringa Manner
Äänisuunnittelu Akse Pettersson, Ringa Manner ja Karin Mäkiranta
Naamioinnin suunnittelu Minttu Minkkinen
Erikoistarpeiston suunnittelu ja toteutus Sanna Sucksdorff
https://www.kansallisteatteri.fi/
