Edelfeltin aika, siitähän on kauan. Menneitä kauniita ihmisiä, heidän kotejaan, vaatteitaan, valoa, varjoa ja hienoa tekniikkaa. Albert Edelfeltin (1854-1905) tietävät kaikki ja kaikki hänen teoksensa ovat tuttuja.
Suuriruhtinaat Kirill ja Boris Vladimirovitš lapsina. Kuva: Rybinskin valtiollinen historiallinen arkkitehtuuri- ja taidemuseo
Mutta eivät ihan kaikki. Sinebrychoff esittelee Punaisessa kellarissa kompaktissa Edelfelt-näyttelyssä kaksi teosta ensimmäistä kertaa Suomessa. Mediassa pyörähti uutinen syksyllä, että kadonneeksi luultu Edelfelt on löytynyt. Teos on Pienet pojat. Pienet pojat eli suuriruhtinaat Kirill ja Boris, suuriruhtinas Vladimirin pojat esittäytyvät yleisölle. Teos on vuodelta 1881.
Toinen aiemmin kadoksissa ollut teos on Koivujen alla. Se on ollut kadoksissa viimeiset 80 vuotta, Venäjän vallankumouksen pyörteistä alkaen. Teos löytyi Puolasta, yksityisen talon ullakolta.
Hyvät ystävät Berta ja Capi, Eremitaasi. Kuva: Pavel Demidov
Tarinallinen näyttely
Näyttelyn kuraattori Sani Kontula-Webb tietää esillä olevien teosten historiat. Hän osaa nämä Edelfeltit, sillä taidehistorioitsija on Suomen Pietarin instituutin johtaja. Näyttely onkin toteutettu yhteistyössä instituutin kanssa.
Edelfeltin yhteys Venäjään alkoi Hyvät ystävät -teoksesta, siitä, jossa punasukkainen tyttö lukee kirjaa koiransa kanssa. Taiteilijan pikkusisko Berta ikuistettiin Capi-koiransa kanssa. Tästä alkoi Edelfeltin tie Venäjän hoviin, sillä suuriruhtinas Vladimir olisi halunnut ostaa taulun. Kun se oli varattu, hän halusi tilata omien lastensa muotokuvat. Edelfeltin ura Venäjän hovimaalarina sai alkunsa.
Romanovien maailman katsominen taulujen välityksellä on tavoittamattoman katsomista. Pienten herrojen pitsimekot, silkkivyöt ja ennen kaikkea tsaarillisten ympäristöjen tunnelmat tekevät teoskatselmuksesta ainutlaatuisen. Arvokasta on, että myös osan teosten luonnokset ovat esillä.
Tarinaa tässä näyttelyssä on Pienten poikien löytyminen. Kuraattori Sani Kontula-Webb kertoo, miten internethaussa ruudulle pongahti Pienet pojat. Hän tuijotti taulua, sillä sehän oli kadoksissa! Mutta näytti jotenkin tutulta… totta, hän oli nähnyt teoksen luonnoksia. Teos löytyi kaukaa museosta, jonne se oli talletettu vallankumouksen jälkeen. Tänään se on Sinebrychoffissa.
Keisari Aleksanteri III:n lapset, Mihail ja Ksenia. Kuva: Yksityiskokoelma
Koivujen alla -teoksella on ihmeellinen löytöhistoria. Puolalainen rouva oli lukenut edellisen Edelfeltin teoksen löytymisestä. Hän oli löytänyt ullakoltaan rullalla olevan suuren öljytyön, jonka signeeraus oli Edelfeltin. Sani Kontula-Webb sai puhelinsoiton. Hän lensi Puolaan katsomaan teosta ja loppu on historiaa. Selvennyksenä teoksen löytymiseen Puolasta on se, että hoviväki kävi metsästämässä siellä, ja teos löytyi lähistöltä.
Kun katselee mennyttä venäläistä maailmaa Edelfeltin ikuistamana, kysyy tietysti, keitä nämä oikeasti olivat nämä pitsipukeiset lapset? He olivat oikeita ihmisiä, jotka selvisivät vallankumouksesta ja jatkoivat elämäänsä Euroopassa… seikkailu internet-tiedostoissa kannattaa.
Pieni näyttely on viehättävä, se on historiallisesti kiinnostava, siinä on satua – eikä Albert Edelfeltin pensseliin kyllästy.
Näyttelyteoksen Albert Edelfelt ja Romanovit ovat laatineet Sani Kontula-Webb, Rainer Knapas, Galina Korneva ja Tatiana Tseboksar ja on suomen- ja venäjänkielinen.
Näyttely on avoinna 6.2.-10.5.2020.
