Maailmanranta – Reidar Särestöniemi 100 vuotta avautuu Didrichsenillä 8. helmikuuta. Taiteilijan syntymän 100-vuotisjuhlanäyttely tarkastelee Särestöniemen taidetta tämän luontosuhteen näkökulmasta. Pääosaan nousevat samastumiskokemukset, luonnon kanssa rinnan eläminen ja ympäristönsuojelu. Näyttely on esillä 8.2.–1.6.2025.
Reidar Särestöniemi: Kuun valaisemat puut, 1968. Kuva: Didrichsenin taidemuseo
Reidar Särestöniemen (1925–1981) elämä ja taide olivat vahvasti yhteydessä Lapin luontoon ja uskomuksiin. Tuotteliaan taiteilijan värikylläiset, merkitysten ja vertauskuvien täyteiset teokset saavuttivat 1960–1970-luvuilla suuren suosion ja löysivät tiensä etenkin lukuisiin yksityiskoteihin. Särestöniemelle työskentely Särestö-kotitilalta Kittilästä käsin oli ehdottoman tärkeää – ratkaisu, joka monella tapaa väritti koko hänen uraansa.
Yhtä luonnon kanssa
Useissa Särestöniemen maisemallisissa teoksissa piirtyy esiin raja näkyvän ja katseen ulottumattomissa olevan välille. Horisontin tuolla puolen häämöttävä maailmanranta yhdistää tutun lähiympäristön suureen maailmaan. Samaan tapaan teosten yhteys luontoon on sekä käsinkosketeltavan suora että henkinen. Ympäristön tarkkailu ja siitä innoittuminen saavat rinnalleen kokemuksen, joka kurkottaa kohti laajempaa käsitystä itsen ja luonnon yhteydestä.
Teosten Lapin näkymät, vuodenkierron kuvaus ja eläinaiheet ovat suodattuneet Särestöniemen kokemuksen läpi ja nojaavat osin myös saamelaisiin ja lappilaisiin uskomuksiin. Taiteilija kuvaili samastuvansa luontoon, sulautuvansa tuntureihin ja jänkään sekä muuntuvansa milloin riekoksi, milloin ilvekseksi. Luontoyhteys oli itsetutkiskelua. Vuodenkierto on teoksissa voimakkaasti läsnä – maalaamalla taiteilija juhli lyhyttä, mutta intensiivistä valoisaa aikaa, enteili vuodenaikojen vaihtumista ja heijasteli omia tuntemuksiaan.
Luonnon hauraus
Särestöniemi otti 1970-luvulla Lapin teollistamissuunnitelmien myötä enenevissä määrin kantaa luonnonsuojelukysymyksiin. Uhka Särestön vieressä virtaavan Ounasjoen patoamisesta konkretisoi huolen. Julkisuuden henkilönä hän ilmaisi jatkuvasti tukensa ympäristöliikkeen toiminnalle.
Särestöniemi kantoi huolta eläinten elintilan kaventumisesta ja antoi teoksillaan hahmon katoavalle jängälle ja hakatuille puille. Tapporahan kannustamana metsästetty ja nurkkaan ajettu yksinäinen susi oli Särestöniemen omakuva. Hän koki monella tapaa olevansa sukupuuton uhkaama, lajinsa viimeinen.
Särestöniemi ja Didrichsenit
Marie-Louise ja Gunnar Didrichsen vierailivat Reidar Särestöniemen luona Särestössä ensimmäistä kertaa vuonna 1968. Seuranneina vuosina he ostivat taiteilijalta useita teoksia. Didrichsenin taidemuseo järjesti 1970-luvulla yhdessä Särestöniemen kanssa useita yksityisnäyttelyitä.
Teoksiaan näyttelyyn ovat lainanneet Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Fortumin Taidesäätiö, Heinon taidesäätiö, Kansan Arkisto, Nordean Taidesäätiö, Villa Gyllenberg ja Keskinäinen vakuutusyhtiö Turva. Lisäksi nähdään teoksia Didrichsenin taidemuseon kokoelmasta sekä lukuisista yksityiskokoelmista.
https://www.didrichsenmuseum.fi/
