Kansallisteatterin 150-vuotisjuhlanäytäntö Ensimmäinen tasavalta on suuri satsaus, joka oli ensi-illassa 5.10. silmin nähtävissä. Harvoin näkee loppuaplodien aikana niin suurta joukkoa näyttelijöitä ja muita näytelmän tekemiseen osallistuneita henkilöitä näyttämöllä - ainakin kahdessa rivissä näyttämön päästä päähän.
Vesa Vierikko K.J. Ståhlbergina. Kuva: Kansallisteatteri
Ensimmäinen tasavalta on dokumentaarista draamaa. Tarina kietoutuu K.J. Ståhlbergin ja hänen toisen vaimonsa Esterin ympärille ja kertoo vuosikymmenten kuohuvista vuosista ennen itsenäistymistä ja kahdesta vuosikymmenestä sen jälkeen. Kansallisen heräämisen rauhallisten vuosien jälkeen alkavat sortovuodet ja seesteisiä aikoja ei juuri ole.
Matkalle vuosikymmenten taakse lähdetään näyttämöllä syyskuusta 1952, kun Ståhlberg kuulee radiosta viimeisen sotakorvausjunan lähteneen kohti Neuvostoliittoa. Entinen presidentti ehtii kuulla uuden helpottavan tulevaisuuden alkamisesta ennen muutama päivä tämän jälkeen tapahtunutta menehtymistään 22.9.1952.
Kaarlo Juho Ståhlberg (s. 28.1.1865) oli vaatimattomista oloista ponnistanut apupapin poika Suomussalmelta. Oulun suomalaisesta yksityislyseon luokkansa priimus ja opinnoissa Helsingin yliopistosta päämääränsä mukainen saavutus oli molempien oikeuksien kandidaatin tutkinto vuonna 1889 ja myöhemmin tohtorin tutkinto.
Kuva: Kansallisteatteri
Ståhlbergin merkitys on tasavaltamme ja oikeusvaltiomme synnyssä huomattava, mutta kuitenkin on jäänyt melko tuntemattomaksi suurelle yleisölle. Siksi onkin onniteltava, että Kansallisteatteri otti tämän merkkihenkilön juhlanäytökseensä.
Esitys oli rakennettu näyttämölle 1800- ja 1900-lukujen vaihteen lavasteille. Näiden yläpuolella oli kaksi suurta näyttöä, joista voi seurata näyttämön runsaita keskusteluja ja lisäksi annettiin jatkuvasti tietoja puhujien henkilöllisyyksistä, kokousten päivämääristä sekä tapahtumatietoja. Tämä auttoi seuraamaan historian käänteitä sekä kiivaita väittelyitä. Vastakkaiset mielipiteet olivat pinnassa tuolloin vahvasti.
K.J. Ståhlberg oli jo nuorena omaksunut sosiaaliliberaalin ajattelun, jossa oli keskeistä kansanvaltaisuus, yhtäläisen äänioikeuden vaatimus, sosiaaliset uudistukset ja kaikkien kansankerrosten mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Näitä periaatteita hän ajoi läpi elämänsä. Poliittinen ura alkoi Nuorsuomalaisen Puolueessa ja nousussa sen johtohenkilöiden joukkoon.
Historian tutkija Aleksi Ahtola on ollut taustoittajana Ensimmäisen tasavallan tuottamisessa ja esityksen lähdeluettelo on merkittävän pituinen. Arkistoja on käytetty runsaasti ja erityisesti aikalaisten poliitikkojen ja päätöksentekijöiden päiväkirjoja. Tiukoissa, ristiriitojen sävyttämissä neuvottelukohtauksissa on käytetty aitoja puheenvuoroja ja näitä oli esityksessä toisinaan hieman ehkä ylivyöryttäen. Pyrkimys lienee ollut ajan vastakkaisuuksen korostamiseksi.
Kristiina Halttu ja Vesa Vierikko, Ester ja K.J. Såhlberg. Kuva: Kansallisteatteri
Vesa Vierikko on olemukseltaan aito Ståhlberg ja vie roolinsa maltillisesta, tiukan määrätietoisesta valtiomiehestä hienosti läpi. Ester Ståhlberg oli merkittävä tuki ja keskustelukumppani puolisolleen ja Kristiina Halttu on tässä roolissa paikallaan. Repliikeissä on suoria lainauksia alkuperäisistä päiväkirjamerkinnöistä.
Näyttelijöiden määrä on esityksessä kahdeksan, mutta rooleja on jokaisella viidestä kymmeneen. Esityksessä näyttelevät Eino Heiskanen, Katariina Kaitue, Esa-Matti Lång, Taisto Oksanen, Jukka Puotila, Sari Puumalainen, Antti Pääkkönen ja Helena Vierikko. Viimeksi mainitulla on vain yksi rooli Ståhlbergin ensimmäisenä vaimona, Hedvig Wahlbergina.
Sortovuodet Venäjän tsaarin alaisuudessa vuosisadan vaihteessa olivat jatkuvaa kuohuntaa. Ståhlberg ajoi sinnikkäästi uudistuksia ja runsaasta vastustuksesta huolimatta vuonna 1906 meni läpi yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Naisille äänioikeus sallittiin ensimmäisenä Euroopassa ja ensimmäinen naiskansanedustaja maailmassa valittiin Suomessa eduskuntaan vuonna 1907. Huomion arvoista on myös, että samassa uudistuksessa äänioikeuden sai myös lukuisa määrä aikaisemmin äänioikeudettomia miehiä.
Ensimmäinen tasavalta kuvaa hyvin ristiriitaisia, kuohuvia maamme historian vaiheita ennen itsenäistymistä ja sen jälkeen. Poliittiset ääripäät olivat esillä ja keskustelu kävi kiivaana päätöksentekijöiden pöydissä. Pöytien ulkopuolella oli kriittisiä tilanteita puhumattakaan sisällissodasta. Suomen hallitusmuodosta käytiin kiivasta kamppailua, tasavalta vai kuningaskunta. Valtionhoitaja Mannerheim oli kuningaskunnan kannattaja, mutta tiukkojen neuvottelujen jälkeen allekirjoitti kuitenkin Ståhlbergin esityksen tasavallasta.
Ståhlberg valittiin ensimmäiseksi presidentiksi maltillisuutensa ansiosta. Suuret ansiot ovat alkuperäisten perustuslakien muovaamisessa ja muun lainsäädännön kehittämisessä. 1920-luvun ja 30-luvun alun kärjekkäät tapahtumat Lapuan liikkeen kyydityksineen saivat nolon lopun Ståhlbergien kaappaamisella Joensuuhun. Teoksen lopussa Ståhlbergien elämää esitetään seesteisenä. Näin ilmeisesti tapahtuikin, mutta K.J. Ståhlberg oli taustalla neuvonantajana viimeisiin päiviinsä asti.
Esa Leskinen käsikirjoittajana ja ohjaajana on luonut teoksen, joka on omien sanojensa mukaan muistutus demokratiasta ja kuinka ohuelta pohjalta se on syntynyt. Esitys on täynnä dramaattisia historian käänteitä ja lukuisten historiallisten henkilöiden seuraaminen sujui näyttötaulujen ansiosta hyvin ja mahdollisti pysymisen tapahtumien tasalla, tosin vaati keskittymistä. Näytelmän kulkuun oli sijoitettu elävä musiikki, josta huolehti Jussi Tuurna ja osa musiikista oli hänen säveltämäänsä.
Kokonaisuus oli puhutteleva oppitunti itsenäistymisen ajan historiastamme. K.J. Ståhlbergin merkitys ja työ demokraattisen pohjamme luojana kantaa tähän päivään asti ja ylikin. Mikään ei ole itsestään selvää ja on tarvinnut taistelijansa murroskausien aikana.
Marja Jähi-Salo
