Eletähän vihiityn aviomiehen kans päivä toisensa perähän koronan kans täs omalla markilla. Suuri tupa alakaa olla välillä aharas, kun isäntä istuu lavittallansa ja pemistää lehtiä ympäri tupaa. Pitää olla siinä keskellä vellinkeittoja ja huushollihommia, vaikka yliskamaris oli tilaa.
Se rupes tekemähän sellaasta historiallista urheelukiriaa kersoolle oman kylän vanhoosta kilipaaluusta, ku Viiskunta julukaasi ennen aikahan tuloksia. Ollahan säilytetty monta vuosikymmentä lehtiä.
Oli käyny kokin kaapit lävitte ja purotellu taltehen laitetut kankahat ja verhat ja mitä sielä ny on. Vanhat leheret on yhyres paikas, mutta ku ei silimä osu. Oli pakko mennä peräs ja mourusin hyvästi ja sanoon totuuksia miehistä. Siitäkös tuo otti noukkahansa ja meni liiverihin koko päiväksi. On kulkaa lapit komiasti taapeliis.
Sieltä kokin lappehelta löytyy koppa, johona oli vanhoja koltinkertoja ja kailleaasta kangasrenttua. Olipas ne koltinkerrat tikkuusia ja vahavoja. Ajatella että niis on maattu, ku ei mikää lakana estä tikkuja pistelemästä. Hairaasin kaksi parasta koltinkertaa kainalohon lähempää kattomista varten.
Kuva: Amusa.fi
Johonaki akkaan leheres oli kerran sellaanen kuva pöytäliinoosta, jokka oli tikkurohorinta. Kyllä nämä oli hienommat, pitkät kokonaaset pussit. Looras oli kaikkien kokkalehien joukos kans pellavaasia lankoja. Mietiin, notta meen Maijallen ja pyyrän sitä virkkaamahan vahavat pitsifrillat. Siis koltinkerrat saa uuren elämän piironkien päällä.
Kyllä Maija aukaasi oven, mutta ihan vähä. Pelekää tartuntaa, ku on vähä ikäänen. Toimitettihin pihalla ja sovittihin mallista ja hinnoosta. Se on meirän kylän paras virkkikoukun käyttäjä. Vähä mä funteerasin, notta mikä sillä on, ku se oli niin tosi tympiä. Pyyrin kaffille meille uurelle pihaterassille sitte ku aurinko lämmittää ja lupasin teherä vanhanaikaasta rahkaa karialaasen krannimumman resetillä. Voitaas teherä käsitöitä ja toimittaa kylän asioosta.
Siinä se pyöritteli ruskeeta silimiänsä ja katteli toffelinsa tupsua. Kysyyn, notta mikä ny on. Sanoo se lopulta, notta ku se meirän Köpi-kolli oli käyny niillä riioos ja ny on sitte seurauksia. Mentihin yhyres kattomahan kuistille kissikoppaa, johona kimmurteli viisi koriaa kissinpoikaa. Yhyrellä oli meirän Köpin punamustavalakoonen väritys – siitä tietää, notta on oikia nahkasiipi kissiksi ja hapines hiiriille. Maija oli kiukuus, ku sen natu kuluki emäntää taloos. Sanoon, notta ottaasin Köpin näköösen kolllinpoijan joukkohoni ja lupasin laittaa feispuukkihin ilimootuksen koreesta kissikersoosta. Sen ilime kirkastuu. Sovittihin, notta käyrähän kissien kans kirkolla uures lääkäris hoitamas asiat kuntohon, piisaa ku taloos on yksi kissi. Eiköhän uusi tohtori sen verran auta…
Krannin kariaalasmumma sai korian kolllinpoijan. Ja Hilima reirun pilikkumin rahkaa, jota se mumma sanoo aina jamakaksi. Leivoon pakkaasehen piirakoota ja orotellahan aurinkua.
P.S. Sovittihin vihiityn aviomiehen kans, notta rupiaa pemistämähän lehtiä verstahalla ja että Hilima ei piriasta pienistä. Juotihin ehtoolla oikiat ropsukaffit ja siliteltihin portahilla kissinselekää.
P.S. Koltinkerroosta tuli komiat tuukit, sellaaset rouvit ja upiat virkkookset päis. Miniäki rupes hiniööttemähän samallaasia, ku näki kuvat. On se isuäireen aikuunen rohorin koriaa.
Hilima
Sanastoa
Markki = oma piha
Kokki = ullakko
Koltinkerta = (olki)patjan pellavarohdinpäällinen, puissa kudottu
Kokkale = epämääräinen tavara
Toimittaa = jutella
Nahkasiipi = kiukkuinen, kiukutteleva
Hapines = ahne
Natu = naaraskissa
Pilikkumi = pilkkumi, kulho
Pemistää = levitellä
Piriastaa = mekastaa, riidellä
Rohorin = rohdin
Rouvi = krouvi, karkea
Hiniöidä = haluta, himoita
