Viirus teköö pahojansa pitki maalimaa. Sen havaattoo kotokyläski, ku ketää ei oo näkyvis, vaikka pääsiäänen on tulos. Vihiitty aviomieski on pakannu ittensä verstahalle ja eltaroottoo pää hies kokkikamariihin uusia huonekaluja. Sanoo, notta on kerranki aikaa, ku ei tarvitte kyytätä Hilimaa renttukauppoohin eikä muutenkaa mihkää.
Mutta kalenteris lukoo, notta pääsiäänen on tällä viikolla. Oli siitä mainoksiski, mutta kuka ny kirkolle lähtöö tällääsenä aikana narsissien peräs. Voi tulla köppäänen pääsiäänen, ainaki hiliaanen.
Onneksi meirän nuorin kissi on nahkaanen ja eläväänen, ku se opetteloo elämähän. Ei keriitty käyrä tohtoris ennen ku tierettihin viiruksesta. Kyllähän se osaa mouruta, luulis notta kurkku halakiaa. Mitä viälä, tuos se kirmuseeraa pultuus päivät ja tinkii vanhaa Mantaa, joka vaan makaa ihiroollansa häntä vahavana. Ruvettihin sanomahan pikkuusta Köpiksi, ku sillä on komia musta turkki ja se tykkää pöffäällä pitkin tupaa. (Naapurin Köpi oli sellaanen koria nuori mies, joka hyppäs aitoos ja vahtas kaikkia flikkoja. Yhyrestä kesästä laulut oli laulettu, ku siitä tuli isä. Parin vuoren jäläkehen Köpillä oli kolome kersaa ja kalipää. Mahtoo sitä heikaasta, ku flikat ei tykänny enää nainehesta miehestä.)
Krannin mummalla on pikkuunen kanatarha. Sitä vahtaa oikia kukkoo, sellaanen koria ruskiankiriava komenteeraaja, oikia vääpeli kukooksi. Joskus tekis miäli kukkua viinis, mutta ku se mumma niin tykkää kanoostansa ja kotoosista munista. Nykki ostettihin pääsiääseksi tiu munia, notta saa teherä ropsua ja paistaa munia. Meinattihin, notta poltetahan valakiaa lauvantakina pihalla ja paistetahan paistikoota tuhkas ja syörähän munien kans.
Köpi on syvästi kiinnostunu kanojen elämästä ja käy vahtaamas niitä alavarihinsa. Mitä se ny kissi totteloo, pitää käyrä ajamas kerran päiväs kotimarkille. Mumma oli päästäny kanansa pihalle kuopimahan, ku on lämpööstä pitkästä aikaa. Siinä emännät kuopii ja kukkoo seisoo pihakiven päällä ja isannoottoo. Näin, notta ny se ryökäles ottaa Köpin hermoohin ja lähärin kissin perähän. Köpi otti oikeen reirun hypyn ja eiku kukoon niskahan kiinni.
Räävyyn jo etukätehen ja manasin Köpille, notta senki ruikkoo ja kukoontappaja. Mitä vielä! Kukkoo hyppäsi ilimahan ja suoraan Köpin niskavilloohin kynsillänsä kiinni ja nokkii hyvästi. Kissi oikeen kiliuu häräs. Saipas Köpi kyyttinsä ja olipas nahkaanen kukkoo.
Mentihin Köpin kans kotia pää kainalos, siivottihin kukoon haavat ja oltihin hiliaa. Mumma tuloo hetken päästä köökkihin ja pyytelöö anteeksi kukkoonsa puolesta. Juotihin sovintokaffit pyhäkupiista ja pantihin nostetropsun päälle vähä voita. Sanoon, notta yritän pitää kissin tuvas pääsiääsen, notta mumman kanat saa olla rauhas.
Mumma tuumas, notta pääsiäänen se on Köpilläki, että saa käyrä opettelemas krannin pihalla kuria. Pyyti vielä, notta jos ny sattuus paikalle koria flikkakissi, mumma ottaas yhyren suloosen pennun.
Orotetahan vihiityn aviomiehen kans koreeta pyhiä. Hajin ojanpientarehelta isoon puskan pajunkissoja portahille ruukkuhun. Istutahan sitte pihalla ja piretähän valakiaa paistikoota varten. Saatihin naapurista oikeeta entisaijan pernajauhojaki.
Mikäs meillä, hyvä on oleella omis oloos, ku ollahan tervehiä. Kokkikamarit pannahan kuntohon pääsiääsen jäläkehen, ku huonekalujen liimookset on kuivanu. On poijan kersoolle koriat kamarit, ku tuloovat seuraavan kerran kylähän.
Pääsiäästä kaikillen!
Hilima
Sanasto
eltaroida = rakentaa, korjata, tehdä käsin
kokki = ullakko
renttu = vaate
köppäänen = vähän tylsä, vaatimaton
nahkaanen = ilkeä(hkö)
kirmuseerata = kiusata
pulttu = housun lahje
ihiroollansa = sanonta, joka tarkoittaa itsessään. Esim lihoo ihiroollansa, lihoo ihan itsestään
pöffäällä = käyttäytyä pöhkösti
kali = kalju
paistikka = tuhkassa paistettava perunajauhopyörykkä
ruikkoo = surkia
ropsu = pannukakku
nostetropsu = nostatettu pannukakku, noin kolme senttiä paksu
