Kattelin klasista ku krannin Sussoo tuli melekeen kaviastaen meirän mäkiä ylähä. Oli vissihin tullu kiirus, ku sillä oli kaati vyöllä ja lankakerä pullotti taskus. Siis sillä oli kurin joukos ja se varmasti meinas juora meillä päiväkaffeet.
Sanoon vihiitylle aviomehelle, notta se hakis muutaman lapin liiteristä, ku tuvas oli vähä vilipoonen. Mutta se ryökäles sanoo, notta keittää kaffit vaan keittimes, ja hävis makuukamarihin ja pani oven peräsnänsä kiinni. Sanoo, notta meinaa kuunnella mitä Sussoo höräjää, ku sitä on niin mahtavaa kuunnella. Aikuunen ja mies ja huvitteloo kuuntelemalla salaa! Minkäs teet, ku Sussoo koputti jo ovella.
Kuva: yhteishyva.fi
Sussoo on oikeen mukava akkaihiminen, mutta se ei aina viitti ajatella mitä sanoo ja teköö. Ku se on kova hyppäämähän, se kans tietää kaikellaasta ja vetää omia johtopäätöksiä. - Iankaikkinen mies, ku meni piilohon kamarihin. – No, katoon kaffikupit, ne sinikuvaaset maisemakupit, ku on arki, ja eileen leivottua nisua. Kyselin kuulumisia, mutta Sussoo ei vastannu. Sen mieli pyörii johonaki.
- Kuule Hilima, ku sä noukit niitä sieniä, nii ookko kuullu portoosta? Se jaimie puhuu portoosta ja laittoo ruokaa nopiaa ku häjyläänen, nottei peräs pysyny. Kuule, kyllä on kauhia nimi, en ainakaa syö. Meirän kyläs on yksi sellaanen, tierät kyllä, en sen takia syö kyllä mitää porttoja.
Justihin. Toivottavasti vihiitty aviomies pitää kitansa ja noukkansa kiinni. Praatattihin sitte Sussoon kans ja lopukis selevis, notta se oli kattonu ruokaohojelmaa, johona Oliver laittoo sienipastaa. Sussoo oli varmuuren vuoksi käyny ittekki sienes ku se halus olla muorikas, ja se pyyti kattomahan saalista. – Ku sä kuitenki hyppäät vahtaamas maronlakkia ja tierät niistä jotaki.
Kaffikupin ääres selevitetthin porttopellan luonto: että se on herkkusieni, että sillä ei mitää tekemistä ”sen” kanssa, että niitä kasvatetaan johonaki jalostamoos ja että niitä ei noukita kotomettästä. Sussoo epääli, notta ne vissihin ookkaa sitte eres maronlakkia, ku kerran ei kasva mettäs.
- Mutta se, tierät kyllä, on ainaki porttoo. Sillä käy vierahia koko aijan kirkolta ja sielä tuvas on viinakaappi ja se tariuaa vain ukoollen. - Mitäs tuohon on Hilimalla sanomista (paitti että pitää käyrä kyläs vahtaamas). Torettihin yhyres, notta mitä se muillen kuuluu, ja että omat vihiityt piretähän ruorus.
Sussoo kutoo rasahan samalla muutaman kierroksen. Mentihin sitte kattomahan niitä maronlakkia. On se joskus viisas, ku ei ollu itte ruvennu kokkaamahan. Koppa oli melekeen täynä valakoosia kärpäässieniä, justihin niitä oikeeta maronlakkia. Joukos oii muutama seitikki, ku se oli luullu niitä suppilooksi. (Jotaki se on opetellu.) Syrän oikeen hyppäs paikooltansa ku kuvittelin, notta mitä olis tapahtunut jos se olis kokannu maronlakkinsa. Laitoon Sussoolle elinikääsen kiellon maronlakkien noukkimiseen ja lohorutin, notta oikia pohojalaanen ei syö maronlakkia. Sussoo mutaji itteksenä, notta ainaki klimppivelli on reirua ruokaa ja taatusti pohojalaasta.
Vihiitty aviomies orotti kotona naama punaasena. Joutuu lupaamahan kunniasanalla nottei puhu mitää, ei eres naureskele. Minkäs Sussoo kuvituksillensa teköö…. Kävelin ehtoolla sen portoon mökin ohitte ja tervehrin. Se sanoo iloosesti, notta on kiva tutustua, kun on uusi kyläänen. Sanoo olevansa ammattilaanen puukoontuppien tekijä, ja kysyy, notta onko meillä vanhoja puukkoja paliahana looriis. Sanoo tekevänsä oman kylääsille vähä halavemmalla. Moni miäs oli kuulemma tyytyväänen, ku oli saanu puukkoohinsa uuret tupit.
Hilima
Sanasto
Kaviastaa = juosta
Kaati = esiliina
Kaati vyöllä = esiliina päällä
Höräätä = puhua kaikenlaista, ei välttämättä totta
Hypätä = kulkea eri paikoissa
Maronlakki = madonlakki, yleisnimitys sienille
Rasa = lapanen
