Hilimalla on vähän hilijaasta, ku on tämä koronaviirus. Ollahan oltu vihiityn aviomiehen kans jo muutama päivä tuvas, tai siis pysytelty itteksensä, ku tuota ikää piisaa. Ollahan toimitettu, notta on hienua ku meistä piretähän huolta. Jokku muorit on pössöjä ja rossaaloo eiväkkä tottele ja pysy kotonansa, ja pöhölöt toimittajarievut teköö sitte niistä juttuja.
Ku kuuluu ensimmääset uutiset, päätettihin ostaa vähä ruokavaraa, ku kuopas on tilaa. Ei tullu viime kesänä liikaa mustikoota eikä sieniäkää. Käytihin kaupoolla pikkuusen peräkärryn kans. Oli siinä muutaki ku einestä. Isoo säkki multaa pelakuille, muutama toppa hyyskäpaperia, isoo säkki nappuloota pikkuuselle seeferille ja puuvärkkiä kooraurasta.
Kuva: cc-by sa Amusa.fi
Vihiitty aviomies kulukoo sessen kans pihalla kuus kertaa päiväs. Pelekään, notta kumpiki laihtuu koirille. Hilimalla on lonkka vähä kipiä, joten ny ollahan tuvas. Täs voi aijooksensa lukia vaikka vanhoja resettejä. Rupesin kattelohon irlantilaasten suutaleipää, näytti helepolta. Suuta on aikamoosta, ku se tuppaa maistumahan lävitte, niinku piimäkaakus. No, otin värkit kasahan ja laitoon leivän ohojeen mukahan. Tuli koria, paisuu hyvin uunis ja kopaji, ku sitä koputti. Keitin päiväkaffit ja laitoon voita ja lämpööstä suutaleipää tassille. Vihiitty aviomies on hapines lämpööselle leivälle ja otti isoon palan, levitti vahavalti vointapaasta ja haukkas. Se kysyy kierästi, notta kenenkäs leipomaa tämä on… sanoo, notta ei osteta enää, ku tämä maistuu suutalta ja jotenki saipualta. Maistoon, totta. Kraahamia ei enää leipähän, eikä suutaa.
Tupa on tullu pieneksi, ku siinä mähäätähän koko päivän kolomisin. Koirariepuki vaihtaa soffasta lavittahan ja takaasi ja sylttää mattoja. Kulukoo vihiityn aviomiehen kantapäis ja vahtaa ruokaa. Tiskipöytä pursuaa ja lehtiä on joka lavittalla. Sovittihinki, notta Hilima pysyy tuvas, vihiitty aviomies verstahalla ja teköö pikkukersoolle jakkarat ja sesse teköö isännälle seuraa.
Hilima päätti kattua vessan lavuaarin tukkua, ku on yksin. Jokku asiat on paree teherä iliman miesväkiä. Ei auttanu putkireiskojen värkit. Onneksi taloos on monta purkkia suutaa ja isoo tonkka etikkaa. Putki aukes kohta, kohaji kunnolla. Suuta on ihimeellistä. Oli mikroki ottanu hajua ittehensä sessen aamupuurosta. Suuta auttoo, sitä ja vettä kuppihin ja mikro päälle.
Tuli oikeen haikia olo, ku muisti kuinka Sohvilla haisi puhtahalta, sellaaselta suutalta. Hellin koukus riippuu aina suutalta haiseva rasu, aivan puhuras. Sohvi oli mumman pikkusiskoo ja sielä tuli käytyä useen. Onkohan siitäki kohta seittemänkymmentä vuotta. Se oli tarkka mumma, laittoo tallelle karamälli- ja tinapaperit ja kierti kerälle kaikellaaset nöörit. Loota haisi inkiväärille. Siellä oli eherotoonta kollata. Kaikkia sitä muistaaki…
Hilimanki keittiö haisoo ny suutalta, oikeen puhtahalta. Vihiitty aviomies sanoo tupahan tullesnansa, notta jos sitä suutaa käyttääs vain tiskipöyrällä ja jättääs kaakut rauhahan. Mutta piimäkaakku tarvittoo suutaa.
Tuvas on oikeen sohvimaasen helluunen olo. Seittemän jakkaraa on valamihit ja vihiitty aviomies lähti sessen kans pihalle ja Hilima istuu ja nauttii koriasta tuvasta, joka haisoo samallaaselta ku kersana. Suuta sen teköö.
Huomenna naapuri lupas tuora kaupasta tuoresta limppua ja kaffipöönät.
Hilima
Sanastoa
Toimittaa = jutella
Pössöö = typerä
Rossaalla, trossata = leuhkia
Kuoppa = maakellari
Pelakuu = pelargonia
Sesse = koira
Resetti = resepti
Suuta = sooda (ruoka-)
Rasu = (pesu)rätti
Pursuta = olla täynnä
