Meirän kylähän on tulos hiliaanen joulu, ku kenenkää kersat ei oo tulos kylähän eikä niitä oo enää omasta takaa ku muutamas tuvas. Ei oo pikkukersoosta tänä jouluna hupulaasiksi. Noo, ollahan vihiityn aviomiehen kans oltu ennenki kaharen.
Hilima on leiponu aijan kuluksi. Leivoon piimäkaakun, hannatätejä ja kokeelin pummulikaakkua. Se on oikia ryökälehen leivonnaanen, kun se lissahtaa vaikka mikä olis. Loorat on maannu pakkaases jo aiat sitte. Tein meirän mumman siirappilootaki, ku joulu ei tuu jonsei ei makoosta pernalootaa. Vävy se aina irvistelöö sillen ja sanoo, notta mumma ei eroota kaakkua pernaloorasta. Eroottaa kyllä.
Kuva: lahti.fi
Tuos melekeen krannis on sellaanen vähäänen soranjäläkinen vennamo. Kaupunkilaaset osti sen vuosi sitte ja rupesvat asuulemahan oikeen ihimisiksi vanhaa markkia. Laittoovat katot ja maalasvat ja tupahan tuli oikeen parketti. Koriaksi laittoovat tuvanki ja muuttivat kokin kamariiksi. Se frouva on vissihin vaharannu sisustusohojelmia, ku ne rakenti vielä köökin vierehen kuistin lasista. Se on oikia kuisti, on mööpelit ja sielä voi olla talavellaki. Sielä ne könnää kaikki illat ja kittaa vierasten kans kaliaa. On ku nuorisoseuran näyttämö.
Mutta ny on kauhiaa. Ne on ostanu halavasta kaupasta sellaasia valokettinkiä, kaikellaasis väriis. Kuistis on rekliinit raamit, seinis veheriääsiä tähtiä ja katos sinisiä lamppuja. Oves killuu vilikkuva punaanen tähti, vissihin Leniinin muistoksi. Ny justihin ennen joulua ne laittoo pihatupahaki väläkkyvät lamput. Ne vilikkuu kaikis väriis kaiken aikaa. Aivan silimis vilajaa, ku kattoo.
Toimitettihin krannin Maijan kans, notta pitääskö mennä keriuulle eli pyytämähän, notta päriääskö ne vähä vähemmällä valaastuksella. Hajinki jo kokilta muuten vanhat samettiverhat klasiihin, notta voirahan nukkua ja kattua televisiota. Mentihi sitte Maijan kans kylähän muina miehinä. Vilikkufrouva tarios klökiä ja piparkaakkuja, joiren päälle se oli räätänny tosi haisevaa juustua. Niillä ei vissihin juora nisukaffia. Yritettihin kysyä, notta mistä ne on saanu valot ja tykkääkö ne niistä. Oli kuulkaa oikeen ylypiä. Kehuu, notta on oikeen amerikkalaaset jouluvalot ja epääli, notta krannit karehtii. Ei me karehrita, käyrähän vahtaamas ja kauhistelemas.
Teki mieli sanua oikooset, mutta orotetahan kyläyhyristyksen kannanottua. Paree, ku miehet menöö asialle. Vilikkuisännällä on niskas vahava ruskia patukka, samallaanen ku Fiinan poijantytööllä. Eiköhän tuollaanen patukkanuppi tainnu kunnon puhuttelulla. Se on kuulemma kaivanu niille valoolle kaapelia pihahan. Jos ny oikeen sataa, voi tulla oikosulukuki, ja erityysesti jos sessesakki pääsöö kaivamahan. Naapuris on monta lyhytjalakaasta pikkuusta petua.
Mutta meillen on tulos hiliaanen joulu. Koira ja kissiki on sovus ja orottaavat joulua selevästi. Päätettihin, notta ku ollahan kaharen, teherähän mitä itte tykätähän. Sessekulta saa tulla istumahan meirän kans pöytähän. Laitetahan sille tukeva lavitta ja kuppi. Saa kerranki syörä meirän kans, ku se muutenkin könnää aina vieres ja pökkii, jonsei saa pöyrästä. Kissi hyppää pöyrällen joka tapaukses, ku silimä välttää. Laitetahanki sellaanen vanahanaikaanen joulu, ku ei tartte passata kersoja. Sallaa, siankylykipaistia, makoosta pernalootaa ja luumukräämiä. Joulukaffit päälle.
Nautitahan hiliaasesta joulusta!
