Kun vietin kevätlomaani Valamon luostarissa tehden talkootöitä, niin miten napsahtikin miulle siellä vapaapäivä tiistaiksi. Hyppäsin autooni ja ajelin Joensuuhun.
Olin jo etukäteen katsonut, että siellä on onni, oikeesti Onni Taidemuseo. Suunnistin sinne ja miten onnekas olinkaan, kun sinne pääsin. Museokorttia vilauttamalla pääsin tutustumaan paikkaan, mikä jäi mieleeni.
Talo on kaunis jo ulkopäin, saati sitten sisältä. Rakennus on peräisin vuodelta 1894 ja siinä on toiminut Joensuun klassinen lyseo. Niinpä olin ihan onnessani, kun pääsin sinne tutustumaan.
Aluksi menin suoraan yläkertaan, siis kiipesin rappuja sinne ja katsoin kaiken! Todella mielenkiintoista se, että siellä on pysyviä näyttelyjä ne, jotka ovat sinne lahjoitettu. Joensuulainen apteekkari Olavi Turtiainen ja taidehistorian professori Onni Okkonen ovat lahjoittaneet museolle kattavan kokoelman.
Minua kosketti erityisesti joensuulaisen puuteollisuussukuun kuuluneen Carl Johan Cederbergin tytär Arla Cederbergin kokoelma.
Heti kiinnostuin, millainen nainen on ollut Arla, joka ei mennyt koskaan naimisiin, teki hyväntekeväisyystyötä ja keräsi mittavan taidekokoelman, jonka testamenttasi Joensuun taidemuseolle.
Juhani Bergheim oli lahjoittanut keräämänsä ikonikokoelman museolle ja se on vaikuttava. Pidin siitä tavattomasti.
Kulkiessani museossa, kuulin aivan ihanaa klassista musiikkia. Oli niin hienoa, että välillä istahdin sitä kuuntelemaan. Näin oven, missä luki Juhlasali ja sieltä se musiikki kuului, vaikka kuitenkin ajattelin, että levyltä tulee. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin sellainen mieliteko, että kurkkaan sinne juhlasaliin ja niin tein - ja olin lirauttaa housuuni, sillä se musiikki tuli sieltä, sillä neljä ihka elävää ihmistä siellä viuluineen ja selloineen musisoi. Olin enemmän kuin häkeltynyt. Hiljaa poistuin takavasemmalle.
Museokaupasta ostin Postin paketin, minkä kuvitus oli tämä:
Paljon muutakin nähtävää ja koettavaa on, joten jos olette, jos käytte, jos edes kaavailette Joensuuta, niin menkää Taidemuseo Onniin, se on onni!
