Olinpa lukenut jostain, että Joonatan Tola on kirjoittanut kirjan, missä on minua kiinnostava aihe. Punainen planeetta kertoo oikeasta elämästä, ihmissuhteista ja vaikeista asioista. Oli otettava selvää, mistä oikein on kysymys ja niin minä sitten kuuntelin kirjan äänikirjana. Jonka jälkeen oli pakko saada näppeihin ihan fyysinen kirja.
Heti ihan alkumetreiltä kirja tempaisee mukaansa ensinnäkin tekstin takia. Kieli on aivan loistavaa ja niin rikasta, että siihen uppoutuu ja siitä todella nauttii. Sitten se, että millaista se elämä on ollut päähenkilön kantilta katottuna, niin ei todellakaan mitään ruusuilla tanssimista.
Kuva: Otava
Punainen planeetta on autofiktiivinen romaani, jossa siis aihe ja taustat ovat totta, mutta kirjailija voi värittää tarinoita mielensä mukaan. Niinpä tarina koskettaa senkin takia, että se on tapahtunut, että näin on eletty.
Joonatan kertoo isoisästään, joka oli arvostettu neurokirurgi, joka sairastui polioon ja oli vähällä kuolla, mutta ei todellakaan kuollut. Eli elämäänsä pyörätuolista käsin, muiden autettavana, mutta ei suinkaan toimettomana. Kirjoitteli eri julkaisuihin lääketieteellisiä artikkeleita ja mikä ihan hulluinta, otti eron vaimostaan, joka oli ollut hänen omaishoitajana vuosia ja meni uusiin naimisiin toisen hoitajan kanssa.
Joonatan kertoo myös isästään Mikosta, joka oli nuoresta asti kamppaillut mielenterveysongelmien kanssa. Mikko, joka ei koskaan tehnyt normaaleja töitä, vaan eli kummallisilla taiteillaan, johon uskoi vain itse. Mikko kuitenkin rakastui, meni naimisiin ja syntyi lapsia, mm. Joonatan ja eriparisilmäinen sisko, näkijäsisko ja pikkuveli.
Lapsille oli jotakuinkin normaalia elää sellaista elämää, kuin he elivät. Muuttivat jatkuvasti, isä ryyppäsi ja sekoili, äiti koitti pitää perheen koossa ja hengissä, kunnes sairastui MS-tautiin. He eivät oikein tienneet ns. normaalista elämästä.
Punainen planeetta on täynnä asioita, joille voi haukkoa henkeään, mutta parasta kuitenkin se, miten ne ovat kerrottu. Minusta tuli heittämällä Joonatan Tola-fani.
Teksti ja tarina kulkevat niin eteenpäin, että heti aluksi kun oli siihen viehättynyt, toivoin, ettei kirja koskaan loppuisi. Onneksi tämä kirja on trilogian ensimmäinen osa.
