Taru sormusten herrasta -trilogian, Nalle Puhin ja lukuisten muiden klassikkoteosten suomentaja Kersti Juva on koonnut ajatuksensa ja havaintonsa kielestä kirjaksi, jota on odotettu pitkään. Löytöretki suomeen on kunnianosoitus suomen kielelle, ja se kokoaa kääntäjälegendan pitkän uran oivalluksia yksiin kansiin.
Kuva kirjan kannesta. Kuva: SKS
Suomea on väitetty maailman vaikeimmaksi kieleksi. Miltä kielemme näyttää kääntäjän silmin? ”Suomen kieli on minulle ilmaisun instrumentti aivan kuten muusikolle hänen soittimensa,” Juva summaa.
Juuri ilmestynyt Löytöretki suomeen kokoaa Juvan ajatukset ja havainnot kielestä yksiin kansiin. Runsaiden esimerkkien saattelemana Juva käy läpi suomen erityispiirteet ja yllättävät yksityiskohdat englantiin peilaten. Kaikki esimerkit ovat hänen omista käännöksistään. Kersti Juva on pitkän uransa aikana suomentanut niin klassikoita, nykyproosaa kuin näytelmiä Jane Austenista J. R. R. Tolkieniin. Uudessa kirjassaan Juva ei tyydy toteamaan, että kielessämme on tällaisia ilmiöitä ja tuollaisia rakenteita, vaan hän osoittaa kädestä pitäen, miten nämä käytännössä toimivat.
”Toistasataa vuotta oikeakielisyyttä ei ole mahtanut asialle mitään, vaan useimmiten suomenpuhuja sanoo edelleen normaalissa puhetilanteessa se/ne, ei hän/he. – – Nadine Gordimerin teoksessa Ei seuraa matkalleni rohkenin panna kouluja käyneet aikuiset ihmiset käyttämään dialogissa se-sanaa, kuten suomessa on tapana. Sain kipakkaa palautetta. Olen nyttemmin alkanut alistua siihen, että käännöskirjojen lukijat eivät siedä ihmisistä käytettävän dialogissa sanaa se, jos puhuja ei ole lapsi tai yhteiskunnalliselta asemaltaan jotenkin alempiarvoisena nähty. Eräskin kustannustoimittaja oli sitä mieltä, ettei tohtorintutkinnon suorittanut voi sanoa se. Monet parhaista ystävistäni ovat tohtoreita ja käyttävät kyllä se-pronominia.”
”Piisata on tyyliltään arkinen, eikä sitä juuri näe kirjakielessä. Kuten riittää se liittyy nimenomaan määrään. Olen käyttänyt sitä ennen muuta tyylilajin osoittimena. Shakespeare tekee näytelmissään selvän eron herrasväen ja rahvaan välille. Tässä on äänessä rempseä matami Vikkelä, jonka suuhun piisaaminen sopii oikein hyvin.
I shall never laugh but in that maid’s company!
Ikinä ei saa nauraa niin kuin sen neidon seurassa!
Sen tytön kanssa naurua piisaa!
William Shakespeare, Windsorin iloiset rouvat.”
Mistä kaikki sitten alkoi? ”Tolkienin suomentaja minusta tuli sattumalta, kun WSOY oli antanut Tarun [Taru Sormusten herrasta] opettajani Eila Pennasen käännettäväksi, mutta hänellä oli oma romaani tekeillä. Ehdotin nuoren ihmisen itseluottamuksella, että kääntäisin sen,” Juva vastaa.
Kersti Juva on maamme huomattavimpia suomentajia. Suomen kulttuurirahaston myönsi Juvalle Eminentia-apurahan elämäntyön kokoamiseen vuonna 2014. Valtionpalkinnon hän on saanut kahdesti.
”Mitä löysin retkelläni? Ymmärsin aivan käytännön tasolla, että suomi todella kuvaa maailmaa hiukan eri tavalla kuin muut kielet. – – Matka on ollut huikea. En voi kuin toivoa, että sen tulokset ilahduttavat lukijaa yhtä paljon kuin ne riemastuttivat kirjoittajaa.”
Syyskuussa ilmestyneen teoksen ensimmäinen painos myytiin loppuun alle viikossa. Toinen, korjattu painos on nyt saatavilla.
