Kahden vuoden jälkeen ja vihdoinkin, sitä pääsi nauttimaan Ruukinmyllyn kesäteatterista. Kaasu pohjassa kaahasimme Ruotsinpyhtäälle ja perille päästyämme henkäisimme syvään, sillä onhan se miljöö siellä aina niin ihastuttava. Vaan kesäteatterissa oli ensi-ilta ja oikeastaan on ihan se ja sama, mitä siellä esitetään, sillä siellä on naurutakuu, joten hupia on aina luvassa.
No, tänä kesänä siellä pääsee nauttimaan näytelmästä Kultainen vasikka, jonka käsikirjoitus on Maria Jotunin. Jahas, helmikuussa pääsin näkemään Mikko Roihan ohjauksen samaisesta näytelmästä Kouvolan teatterissa, joka sekin oli omanlaisensa sovitus. Nyt sitten tiesin näkeväni jälleen sovituksen, joka poikkeaa alkuperäisestä aika lailla. Ruukinmyllyn sovituksen on värkännyt Essi Rönnkvist ja ohjaus on Juhana Rönnkvistin.
Nelli Ojapalo esiintyi Eeditin siskona, Lahjana ja lisäksi hän oli Guru! Lisäksi hän oli se, joka otti katsojat vastaan ja järjesti kaikille istumapaikan. Ruukinmyllyssähän kaikki näyttelijät osallistuvat niin lipunmyyntiin kuin paikannäyttäjiksi, mikä tuntuu kivalle. Mutta - miten reipasta ja luontevaa näyttelemistä! Puhumattakaan sitten lauluäänestä, kun tuon tuostakin heläytti biisit ilmoille.
Terhi Tuomikko on Eedit Honka, se nainen, joka on naimisissa Jaakko Hongan kanssa ja haluaa rahaa, koska ilman rahaa ei ole elämää. Jaakko vaan rakastaisi.
Oli eloisaa ja ihanan räväkkää tulkintaa, kun nainen aina vaan haikailee jotakin. Siinä sitä saa käydä koko tunneskaalan läpi.
Jukka Saarinen veti Jaakko Hongan roolin niin suvereenisesti, ettei juurikaan haitannut, kun housut ratkes. Vähän kyllä katsomossa jännitti, että ratkeeko näyttelijät. Ha-haa, oli siinä pitelemistä, mutta hyvin mentiin.
Noniin ja vanhoja konkareita ovat tietenkin Seppo-Ilmari Siitonen, jonka osa oli langennut olla Eeditin isä, se hiljainen ja Katariinan tossun alla myötäilevä valokuvaaja. Oli eräs toinenkin rooli...
Sitten taas viimeisenä ja sokerina pohjalla Marko Lindholm, jolla oli Someron ja Karhun osat. Somerosta oli tehty nyt niin hupaisa suomenruotsalainen, että jo siitä riitti hupia kerrakseen. Kaiken kaikkiaan se heittäytyminen on vaan niin riemastuttavaa. Kumpi voittaa? Raha vai rakkaus? Ihmisen ahneus ja se materialistinen elämäntapa tuodaan kaiken hupailun keskellä hyvin julki. Kuitenkin, Happy End!
Kaiken kaikkiaan Ruukinmyllyssä on aina hauskaa. Ei pelkästään se, että siellä on anniskeluoikeudet myös katsomossa, eikä se, että siellä saa aina kuvata mielin määrin vaan se, että aina joku ui! Nyt oli niin jännää, kun on helleaika, että kuka pääsee uimaan, koska on ollut kesiä, kun joutuu uimaan.
Vaan enpä kerro, kuka tai kutka hyppääväät jokeen. Vauhtia piisaa ihan koko ajan niin, ettei huomaakaan istuvansa kovalla penkillä ilman selkänojaa.
Mie ihan käsi sydämellä suosittelen, menkää kattoo ja nauttimaan ja varatkaa aikaa, sillä koko kylä on niin nam!
Kuvat: Kini Laine
