Kerran aikasemmin mie jo matkustin Helsinkiin, koska oli varattuna liput Suokkiin, mutta se kerta meni sitten korvaavan ohjelman muodossa. Nyt sitten uusinta - Kuten haluatte, niin jopas päästiin katsomaan. Shakespeare - William Shakepeare kirjoitti tämän komedian 1599-1600 ja ei varmasti ajatellut, että sitä esitetään täysille katsomoille vielä 2020-luvulla.
Ryhmäteatteri esittää kesäteatteriesityksensä Suomenlinnassa ja sinne tämän version on ohjannut Jussi Nikkilä.
Kuva: Mitro Härkönen
Shakespearen näytelmissä on aina suurta draamaa, suuria tunteita ja sitten sitä komiikkaa. Aluksi en meinannut päästä kärryille, mikä on matkan suunta, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa selkityi ja etenkin, kun on saanut yön yli nukkua ja miettiä, niin jopas oli tarina!
Orlando joutuu riitoihin veljensä kanssa, joskaan ei heillä kummoset välit olleet muutenkaan, Hän lähtee ja mitäs sitten käy? Marketta Tikkanen on hyvin vakuuttava Orlando. Hänen palvelijanaan Adam lähtee mukaan, vaikka on jo vanha. Hannu Kivioja loistaa siinä jos sitten siinä toisessakin roolissaan Audrey'na.
Kuva: Mitro Härkönen
Henkilöitä piisaa kaiken matkaa ja miten hauskoja! Joel Hirvonen veti kolme roolia: Oliver, Amiens ja Corinus. Joten saatoimme nauttia hänen suorituksistaan täysin mitoin. Lisäksi oma Ryhmiksen lemppari Santtu Karvonen, joka keekoili Touchstonen osassa hyvinkin kevyesti. Pakko mainita se ilmeikäs replikointi ja isoksi mieheksi kevyt liikehdintä.
Kuva: Mitro Härkönen
Entäs itse Rosalinda!!! Miiko Toiviainen sai minusta heti fanin. Olin ihan otettu siitä ilmaisukyvystä ja sellaisesta tietystä drivesta, mitä hän piti kaiken aikaa yllä. Upea positiivinen pössis oli aistittavissa. Jotenkin sitä on aina heti polvillaan nuoren kyvykkään esiintyjän edessä, kun tulee se fiilis, että kaikki jatkuu.
Serkukset Rosalinda ja Celia (Anna-Sofia Tuominen) joutuvat lähtemään, kun Herttua Fredrik (Eeva Kaihola) kaappaa vallan ja sitten onkin ihan eri tuulet puhaltamassa.
Jos koko porukka olikin sitä, että niillä on varmasti ollut kivaa, kun ovat tätä tehneet, niin koko esitys huokuu sitä, että ryhmädynamiikka toimii. Sen vaan niin aistii katsomoon. Kaikki suoritukset olivat aivan loistavia aina musikantti Mila Laineen taiturointiin, jonka apurina oli välillä pari muutakin.
Vilma Sippola sai kyllä sympatiat myös, sillä kaikki ne roolit ja se artikulointi vaan jäi niin mieleen.
Puvustus, se oli hieno, niin siitä vastasi Saija Siekkinen ja entäs lavastus? Janne Siltavuori ja kyllä oli jännä.
