Vuoden 2024 Maire Gullichsenin palkinto on myönnetty kuvataiteilija Emilia Tannerille, joka tunnetaan erityisen taidokkaasta ja hienovaraisesta työskentelystään. Nyt yhdennentoista kerran jaettavan Maire Gullichsenin palkinnon arvo on 10 000 euroa.
Emilia Tanner. Kuva Teemu Silván
Emilia Tanner (s. 1990) on helsinkiläinen kuvataiteilija. Hän käyttää töissään usein paperia materiaalinaan käsitellessään ajan, katoavaisuuden ja havainnon teemoja. Tannerin taiteessa paperi on kolmiulotteinen materiaali, jota on mahdollista muovata, kuluttaa ja veistää. Etäisyyksien havainnointi, toisto ja uuden löytäminen ovat keskeisessä roolissa hänen taiteellisessa ajattelussaan. Viime aikoina Tanner on keskittynyt installaatioihin sekä valon parissa työskentelyyn.
Maire Gullichsenin palkintolautakunnan palkitsemisperusteet:
”Perinteisen taidegrafiikan esineellisyys on vierasta Emilia Tannerin taiteelliselle työskentelylle, sitä hallitsevat valo, toisto ja kaiken katoavaisuus. Paperiteoksia tavallisesti suojaavan lasin ja kehysten poissaolo hänen teoksissaan korostaa niiden ilmavaa avaruutta ja sisäisten merkitysten herkkää läsnäoloa. Tannerin intuitiivinen ilmaisu on vähäeleistä ja perustuu havaintoon. Tannerin lopputyössä Kuvataideakatemian galleriassa esiintyi vielä viitteitä paperiin osana kirjan olemusta mutta sittemmin paperista on tullut hänelle pikemminkin materiaalia tilan, etäisyyksien ja valon pohtimiseen.
Tannerin taiteellista ajattelua hallitsevat uteliaisuus ja ihmettely, jatkuvasti kokeilemalla hän hahmottaa ajan ja valon kohtaamisia tilallisissa teoksissaan. Minimalismille ominainen loputon toisto muuttuu Tannerin teoksissa mekaanisesta menetelmästä meditatiiviseksi läsnäoloksi. Sattuman hyväksyminen osaksi ilmaisua ja paperin luontainen hauraus yhdessä valon muutosten kanssa tekevät näkyviksi tuskin havaittavia liikahduksia.
Emilia Tanner: Light Engravings, 2024. Laseretsaus paperille, 99 cm x 300 cm. Kuva: Jussi Tiainen
Emilia Tannerilla on taiteilijana nykyisin yhä harvinaisemmaksi käyvä vahva oma näkemys ja integriteetti, joihin hän keskittyy riippumatta vallitsevista trendeistä ja suuntauksista. Hänellä on myös kiinnostavalle taiteelle välttämätön kyky ja sinnikkyyttä tavoitella saavuttamatonta, hetkeksi tehdä näkyväksi sitä mitä sanoin ei voi selittää”, kiteyttää palkintolautakukunta perusteluissaan.
Tanner kertoo palkinnon saamisen olevan suuri kunnia ja etuoikeus. ”Se merkitsee tunnustusta työlleni sekä mahdollisuutta keskittyä ja syventyä taiteelliseen työskentelyyni. Ennen kaikkea saan aikaa pysähtyä ja tutkia seuraavien teosteni aiheita, sekä tehdä vapaammin erilaisia kokeiluja työhuoneellani erilaisten materiaalien parissa”, hän sanoo.
Taiteilija työskentelee tällä hetkellä ajastetun keinovalon kanssa, ja kokee, että työskentely on luontevaa jatkoa hänen aiemmille teoksilleen. ”Minua on pitkään kiehtonut ajatus siirtää usein käyttämäni materiaali, paperi, hetkeksi sivuosaan, ja keskittyä enemmän materiaalittomaan valoon ja varjoon. Työskentely valon kanssa kytkeytyy myös näkemisen ja katsomisen tapahtumaan sekä eri etäisyyksien havainnointiin. On kiehtovaa miettiä, miten havainnoimme kaikkea meitä ympäröivää, ja samanaikaisesti pohtia sitä, kuinka paljon meiltä jää huomaamatta.”
Tannerin teoksia voi nähdä seuraavan kerran tänä keväänä kahdessa ryhmänäyttelyssä, joista ensimmäinen on Galleria Duetossa huhtikuussa järjestettävä taiteilijakirjanäyttely. Toukokuun lopussa taiteilijan työt matkaavat Hollannin Apeldoorniin, CODA-museossa pidettävään näyttelyyn.
Emilia Tanner on valmistunut kuvataiteen maisteriksi taidegrafiikan opintoalueelta Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2021. Hänen töitään on ollut esillä Suomessa ja kansainvälisesti. Tannerin töitä on ollut ryhmänäyttelyissä Helsingin Taidehallilla (2023), Galerie Anhavassa (2022) ja Forum Box Galleriassa (2020) sekä yksityisnäyttelyssä Galleria Sinnessä (2022) ja duonäyttelyssä Kohta Taidehallilla (2024). Tanner on palkittu Suomen Taideyhdistyksen Nuorten taiteilijoiden Dukaattipalkinnolla (2023), Héléne ja Walter Grönqvistin säätiön palkinnolla (2022) sekä Stina Krookin säätiön kuvataidestipendillä (2019).
Maire Gullichsenin palkinto myönnetään ensisijaisesti nuorelle taiteen alan ammattilaiselle noin joka toinen vuosi. Palkintoa ei voi hakea, vaan monialainen tuomaristo valitsee palkinnonsaajan taiteellisen ilmaisun, näyttely- ja ateljeekäyntien sekä taiteilijan kanssa käymiensä keskusteluiden perusteella. Vuoden 2024 Maire Gullichsen -palkintolautakuntaan ovat kuuluneet kulttuurineuvos Leif Jakobsson (puheenjohtaja); tekstiilisuunnittelija, toimitusjohtaja Johanna Gullichsen; arkkitehti Kirsi Gullichsen, filosofian tohtori Harry Alanen ja taidekriitikko Leena Kuumola.
Aiemmin palkinto on myönnetty Erik Creutzigerille (2022), Pekka Sassille (2020), Inka Kivalolle (2018), Vesa-Pekka Rannikolle (2007), Sandra Kantaselle (2005), Nathalie Lahdenmäelle (2002), Mari Rantaselle (1997), Marjatta Ojalle (1993), Tor Arnelle (1991) ja Pekka Pitkäselle (1987).
Maire Gullichsenin 80-vuotisjuhlarahasto on perustettu vuonna 1988 Maire Gullichsenin (1907–1990) syntymäpäivän yhteydessä Alvar Aalto -säätiön oheen. Maire Gullichsen oli taidemesenaatti sekä modernin taiteen ja -arkkitehtuurin keskeinen puolestapuhuja Suomessa. Artekin perustajajäsenenä Gullichsen teki tiivistä yhteistyötä Aino ja Alvar Aallon kanssa. Yhdessä miehensä Harry Gullichsenin kanssa hän tilasi Aino ja Alvar Aallon suunnittelemaan yksityisastalon Noormarkkuun. Vuonna 1939 valmistunut Villa Mairea on yksi modernin arkkitehtuurin merkittävimmistä teoksista.
