Lorna Simpsonin näyttely nähdään ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa

Yleisnäkymä Lorna Simpsonin Haze-näyttelystä. Edessä 12 Stacks -installaatio (2018) ja takana jäämaalausten sarja (2019–2020). Kuva: James Wang

Lorna Simpson (s. 1960) on yksi keskeisistä amerikkalaisen nykytaiteen vaikuttajista. Hän tuli 1980-luvulla tunnetuksi käsitteellisistä teoksista, joissa hän yhdisti valokuvaa ja tekstiä. Kerroksellisissa ja moniarvoisissa teoksissaan hän hyödyntää kielikuvia kommentoidessaan tämän päivän amerikkalaista elämää. Simpson on käsitellyt samoja aihepiirejä yli kolmekymmentävuotisen uransa ajan. Hänen teoksensa haastavat perinteisen näkemyksen muistista, identiteetistä, sukupuolesta, rodusta ja historiasta.

Valokuvataiteilijana aloittanut Simpson on käyttänyt monipuolisesti ja rohkeasti erilaisia tekniikoita aina kulloistenkin aiheiden sanelemana. Näyttelyssä häneltä nähdään sekatekniikalla toteutettuja maalauksia, veistoksia ja videotaidetta. Näyttelyyn saatiin myös sarja aivan uusia kollaaseja, jotka valmistuivat juuri ennen sen avautumista.

Näyttelyn nimi Haze (usva, sumu) viittaa siihen, miten sumea näkymä meillä on usein sekä menneisyyteen että nykyaikaan. Katsettamme sumentavat monenlaiset ennakkoasenteet. Simpsonin taide haastaakin tarkistamaan omia käsityksiämme. Hän ei tarjoa selkeitä vastauksia vaan avaa laajan kentän omille tulkinnoille ja assosiaatioille.

2010-luvulta alkaen Simpson on tehnyt kollaaseja, joiden tärkeänä lähdemateriaalina ovat toimineet vanhat aikakauslehdet. Ne ovat keskeinen osa Serlachius-museoidenkin näyttelyä. 1940–50-luvuilta lähtien ilmestyneet, Yhdysvaltain mustalle väestölle suunnatut lehdet Ebony ja Jet ovat tarjonneet Simpsonille hedelmällisen perustan tutkia ja visualisoida amerikkalaista historiaa.

Lorna Simpson. Kuva: James Wang

Vertauskuvallinen jää

Haze-näyttely esittelee Lorna Simpsonin viime vuosien tuotantoa painottuen monumentaalisten jäämaalausten sarjaan. Sarjan maalaukset on toteutettu sekatekniikalla, ja pohjalla on arkistosta löytyneitä valokuvia ja tekstifragmentteja. Serlachius-museoissa on ensimmäistä kertaa esillä näin laajasti Simpsonin jäämaalauksia vuosilta 2017–2021.

Sinisävyiset, abstraktin ja esittävän taiteen välimaastoon sijoittuvat maalaukset tuovat ensimmäisenä mieleen sulavat jäätiköt ja johdattelevat ajatukset ilmastonmuutokseen. Simpsonille jäämaalauksissa on kyse myös amerikkalaisen yhteiskunnan henkisestä ilmastosta, joka näyttäytyy hänelle entistä synkempänä ja epäystävällisempänä. Jäävuoresta on tunnetusti nähtävillä vain huippu suuren osan jäädessä piiloon veden alle. Tämä kutsuu tulkitsemaan teoksia samaan tapaan: pohtimaan, mitä jää kuvaamatta ja näyttämättä.

Jää on toistuva elementti Simpsonin viime vuosien teoksissa. Jää on sekä muutoksen että pysyvyyden vertauskuva. Sana ”ice” liittyy myös tasa-arvokysymykseen. Ihminen voidaan jäädyttää ja eristää yhteiskunnasta, ja ”put on ice” -termillä tarkoitetaan myös vankilaan sulkemista. Yhdysvalloissa vankilassa oleva henkilö ei saa äänestää, joten ihmisen vangitseminen on myös teko, jolla evätään hänen mahdollisuutensa saada äänensä kuuluviin yhteiskunnassa.

Näyttelyn maalauksissa korostuu syvän sininen väri, joka sisältää monissa kulttuureissa symbolisia merkityksiä. Sanana sininen viittaa myös bluesmusiikkiin ja alakuloiseen mielialaan. Vuonna 2019 Simpson on kertonut maalausten värin kuvaavan paitsi pimenevää iltaa, myös henkistä tilannetta Trumpin johtamassa Yhdysvalloissa.

Näyttely on toteutettu yhteistyössä sveitsiläisen Kustmuseum Thunin kanssa. Sen on kuratoinut Serlachius-museoiden kokoelma- ja näyttelypäällikkö Laura Kuurne.

Vaikutusvaltainen taiteilija

Simpson syntyi 1960 Brooklynissa New Yorkissa. Hän opiskeli School of Visual Artsissa New Yorkissa ja suoritti 1985 maisterintutkinnon Kalifornian yliopistossa San Diegossa.

Simpson on järjestänyt yksityisnäyttelyitä muun muassa New Yorkin modernin taiteen museossa MoMassa, Los Angelesin nykytaiteen museossa ja Whitneyn amerikkalaisen taiteen museossa New Yorkissa, Jeu De Paumessa Pariisissa sekä Haus der Kunstissa Münchenissä. Hänet on kutsuttu merkittävimpiin kansainvälisiin näyttelyihin, kuten Venetsian biennaaliin Italiaan (1990 ja 2015) ja Kasselin Documentaan Saksaan (1987 ja 2002). Vuonna 2019 hänet palkittiin J. Paul Getty -mitalilla.