Marja Salon, Hanna-Kaisa Tiaisen ja työryhmän Hehtaari on syntynyt tarpeesta ymmärtää ja käsitellä käynnissä olevaa ekokatastrofia. Esitys on yritys antaa elintilaa tunteille, joita aiheesta herää. Kuinka tehdä näkyväksi ja tuntuvaksi täydellinen riippuvaisuutemme muista eliöistä? Miten valmistella lapsia ja itseämme elämään, jota on vaikeaa kuvitella? Kantaesitys on Kansallisteatterin Omapohjassa syyskuun 4. päivä.
Kuva: Kansallisteatteri
Hehtaari on paikka, jossa ei ole mitään ihmeellistä. Tällainen paikka löytyy hyvin monen talon tai mökin takaa, vierestä, edestä tai alta. Tällaisia paikkoja on Suomessa tuhansia.
Hehtaarilla liikutaan ekokatastrofin tunneilmastossa väsyneinä vanhempina, hömötiaisina ja nykyajan erakkoina. Miten sopeutua loppumattomiin sateisiin, kotikolojen katoamiseen, kahvin loppumiseen, mutakuopasta nousevaan riemuun?
Hehtaari on paikka, jossa ei ole mitään ihmeellistä. Täältä voi silti löytää hirvensammalta, jotain jäkälää, ehkä rupijäkälää, talitiaisen, muovisen suihkulähteen, noin 30-vuotiaan männyn, joka kasvaa hieman vinoon. Tämä on kynitty, myllätty ja ojitettu. Mutta täällä minä elän. Tämä paikka on minulle hyvin rakas.
Hehtaari pyrkii olemaan ekologisesti kestävä alusta loppuun.
Jos haluat suojella palan hehtaaria, voit tehdä sen esimerkiksi Ilmastometsän verkkosivuilla: https://ilmastometsa.fi/
