Hyppää pääsisältöön
Amusa Toimitus / 04.07.2024

Neljä viulua yllättivät ja romantiikan timantit häikäisivät Kaakon Kamarimusiikin konserteissa

Kaakon Kamarimusiikin toinen päivä tarjosi siirtymisiä tunnelmasta toiseen keskiviikkona 3.7.  Aamun aloitti iki-ihana koko perheen konsertti Pekka ja susi.  Päivällä Haminan Simeoni-salissa erityisen yllätyksen säväytti Bacewiczin kvartetto neljälle viululle. Timantteja tipahteli iltakonsertissa  Johanneksen kirkossa niin sellokonsertossa kuin konsertossa kahdelle viululle. Huipennuksena oli vielä Schubertin Jousikvintetto.

Kuvassa on vasemmalla Tuomas Turriago soittamassa flyygeliä.  Keskellä kuvaa on näyttötaulu, jossa värikästä taivasta ja vihreä puu sekä edessä keltainen kissa. Seinän vieressä on punaiset ja keltaiset isot lamput. Edessä näkyy lasten päälakia. Tilassa on hämärävalaistus.

Pekka ja susi. Vasemmalla Tuomas Turriago pianossa. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi

 

Sergei Prokofjevin Pekka ja susi oli saanut aivan uudenlaista väriä, kun taitelija Ulla Laisi oli muovannut kertomusta digitaiteen avulla värikkääksi kertomukseksi ja hieman puuttunut juoneenkin.  Laisi toimi kertojana ja Virojoen koulun salissa isolta näytöltä seurattiin juonen etenemistä, jossa oli onnellinen loppu myös suden kannalta. Uutta oli päätyminen eläintarhaan.

Prokofjev oli säveltänyt  kertomuksen ihmisille ja eläimille äänet eri soittimilla soitettavaksi opetustarkoituksessa. Tällä kertaaTuomas Turriago soitti pianolla kaikki äänet ja se toimi hyvin. Kertojan oma osuus sekä kuvitus ja teksti toimivat selkeästi yhdessä musiikin kanssa. On aina yhtä ihastuttavaa olla lasten kanssa samassa näytöksessä. Innostus ja paneutuminen on niin lyömättömän aitoa.

Iltapäivän konsertti alkoi Jean Sibeliuksen Puusarjalla pianolle.  Sarja on nimetty mukavasti tutuilla puilla eli kukkivalla pihlajalla, yksinäisellä hongalla, haavalla, koivulla ja kuusella. Tutuin oli viimeinen eli kuusi. Sikäli oli mielenkiintoista kuulla vähemmän tuttuja osia ja päästä mielessään vaellukselle suomalaiseen metsään Tuomas Turriagon pianon johdattelemana. Hän jatkoi pianolla Franz Schubertin 16 saksalaista tanssia ja siirtymä tapahtui täysin erilaiseen ympäristöön.  Mieleen tulivat 1800-luvun alun tanssiaisten kahisevat puvut ja koristeelliset salongit.  Tunnelmaa vahvisti Turriagon hyvin sisäistetty soitto nyansseineen.

 

Kuvassa ovat soittamassa viulua kaaressa vasemmalta Petteri Iivonen, Ville Koponen, Jukka Merjanen ja Matti Koponen. Kaikilla on mustat vaatteet.

Neljä viulua, vas. Petteri Iivonen, Ville Koponen, Jukka Merjanen ja Matti Koponen. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi

 

Kvartetto neljälle viululle oli todellinen yllätys ja löytö.  Säveltäjä on puolalainen Grazyna Bacewicz (1909-1969) ja oli aikakautensa tunnetuimpia naissäveltäjiä.  Teos oli täynnä yllätyksiä ja nopeita käänteitä poukkoillessan hetkessä tunnelmasta toiseen kiinnostavalla tavalla. Samalla se sisälsi odotusta, mitä seuraavaksi?  Johannes Brahmsin pianokvintetto päätti konsertin tummasävyisiin, romantiikan tunnelmiin ja liitti edellisen päivän Schumanin maalaisromantiikan teemoihin.

 

Kuvassa ovat vasemmalla Jukka Merjanen ja Petteri Iivonen soittamassa viulua Haminan Johanneksen kirkon alttarilla. Taustalla näkyy osa alttaritaulusta.

Konsertto kahdelle viululle. Viulussa Jukka Merjanen ja Petteri Iivonen ja  taustalla  Ville Koponen, viulu,  ja Kirsikka de Leval Jezierski. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi

 

Illan konsertti Haminan Johanneksen kirkossa oli nimetty Barokin ja romantiikan timanteiksi ja nimi ei liioitellut yhtään.  Anti oli suoranaista timanttien ropinaa.  Johann Christian Bachille nimetty Sellokonsertto c-molli onkin oikeasti sata vuotta myöhemmin eläneen Henri Casadeuksen säveltämä.  Tunnettujen säveltäjänimien käyttäminen oli auttanut teostensa saamisen konserttiohjeolmistoihin ja tämä sellokonsertto ansaitsee pysymisen ohjelmistoissa edelleenkin. Samuli Peltosen vahva soolo-osa sai ansaitut aplodit.

 Ihan oikeaa Johan Sebastian Bachia edusti kahden konserttimestarin Jukka Merjanen ja Petteri Iivosen Konsertto kahdelle viululle. Huippumuusikoiden esitys oli täydellinen barokin ilotulitus, joka meni jonnekin ihonalaisiin ytimiin.  Upeaa timanttisadetta!

 

 Kuvassa ovat soittamassa vasemmalta Jukka Merjanen ja Matti Koponen viulussa, Eriikka Nylund alttoviulussa ja sellossa Tuomas Ylinen ja Samuli Peltonen sivuttain. Taustalla näkyy alttaritaulua, jossa on maahan kaatuneita sotilaita ja Jeesus nousee ylöspäin pilven päällä.

Jukka Merjanen (vas. viulu), Matti Koponen (viulu), Eriikka Nylund (alttoviulu), Tuomas Ylinen (sello) ja Samuli Peltonen (sello). Kuva: cc-by-sa Amusa.fi

 

Eikä tässä vielä kaikki, sillä illan päätti Franz Schubertin Jousikvintetto C-duuri. Siinä poikkeuksellista on kahden sellon käyttö kahden alttoviulun sijaan. Sävellyksen tunnelatauksiin syvyyttä antaa tieto, että teos on syntynyt vain muutamaa kuukautta ennen säveltäjän varhaista kuolemaa 31-vuotiaana. Kvintetto piti otteessaan ja maamme huippumuusikoiden käsissä tunteet ja tunnelmat välittyivät lähes hengästyttävänä aaltona ja jäivät mukaan väreilemään aurinkoiseen kesäiltaan.

 

Marja Jähi-Salo