Vuoden 2025 eka ensi-ilta Kouvolan teatterissa oli Next to Normal - Melkein normaali. Yhtään en tutustunut etukäteen eli en ottanut selvää, mistä oikein on kysymys, vaan lähdin sillai soitellen sotaan ja jessus, mikä esitys!!!
Alunperin tämä musikaali on saanut kantaesityksen Yhdysvalloissa, missä se otettiin hyvin vastaan. Teksti on Brian Yorkey'n ja musiikki Tom Kitt'n. Kouvolaan tämän spektaakkelin ohjasi Olka Horila.
Kuva: TAVATON media
Mistä sitten on oikein kysymys, niin sitä ei halua isommin avata, koska se pitää käydä paikan päällä kokemassa. Vaan on kuitenkin perhe, jossa äiti sairastaa pahenevaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Tämän Dianan osan on niin ottanut haltuun Annina Rubinstein, että sitä vaan tempautui mukaan ihan väkisin. Pojan, Gaben roolissa loistaa vieraileva tähti Petja Pulkkinen, joka upposi sakkiin, kuin olisi aina ollut mukana.
Kuva: TAVATON media
Hyvin on kuvattu se, miten perheessä mielenterveys on asia, että jos yksi on sairas, se vaikuttaa kaikkiin. Tytär Natalie kokee, ettei äiti ole ollut hänelle läsnä ja silti on hänestä niin huolissaan. Tiina Winter osaa esittää sen tuskan, mitä on kun kokee olevansa arvoton. Isä Dan tekee kaikkensa, että äiti jaksaisi, että kaikki palautuisi normaaliin. Sami Kosola on se kiltti isä, joka myöskin kärsii, kun ei yrityksistä huolimatta kykene auttamaan.
Kuva: TAVATON media
Kun Natalie oireilee, hänen ystävänsä Henry jaksaa tukea. Olla mukana koko ajan, olla luovuttamatta. Markus Vaara on osassaan niin vakuuttava ja turvallisen oloinen.
Jotenkin ajattelin, että koko tässä tarinassa oli erittäin kiltit ja mukana olevat miehet.
Kuva: TAVATON media
Tohtorien osat seikkaa ja sakkaa Veli-Matti Karen! Upeaa venymistä ja kyllä, hauskaakin vaikka totta toinen puoli.
Vaan, kyseessä on draamamusikaali ja upeat laulut ja se elävä orkka siellä taustalla, niin kyllä oli vauhtia. Kun se hetki koitti, että selviää kupletin juoni, niin lähes tunsin täyden salin yleisön kysymysmerkin, että mitä hittoa???
Sen jälkeen sitä sitten olikin itkukello käynnissä. Vaikka kuinka yritin, että kerää ittes, en itke, katson ihan rauhassa, niin kyllä vaan tunsin, kuinka kuumia kyyneleitä valui poskia pitkin ja oliko nessua, ei ollut, onneksi avecilla oli.
Oli aivan pakahduttavaa, mitä kaikkea tämä setti tarjoili, koko elämän kirjon, järisyttävän määrän tunteita, muistoja, mitä vaan voi perheeseen liittyä. Vielä kotonakin olin itku kurkussa.
Next to normal on niin vaikuttava, niin koskettava ja vaikka kuin annan nyt kuvaa siitä, miten rankka ja herkistävä, niin olihan siinä kohtia, että nauratti. Sellasta ohimennen heitettyä läppää, että kyllähän sellaselle tirskahti.
Suosittelen kyllä ihan käsi sydämellä, että kannattaa käydä katsomassa ja saada vähän ajattelemisen aihetta ja omaan mieleen ikimuistettavan teatterikokemuksen.
Kini Laine
