Olipa taas se lauantai, kun päätin lähteä elokuviin. Kävelen assalle, hyppään bussiin ja hurautan sillä Kuusankoskelle, Studio 123-elokuvateatteriin. Katson elokuvan ja kävelen kotiin. Mainiota ajanvietettä. Mannaa sielulle ja ruumiille. Nyt oli sitten katselmuksessa elokuva Pohjolan satoa, jota olinkin jo osanut odottaa. Käsikirjoitus ja ohjaus: Tuukka Temonen!
Tarinassa on kolmen sukupolven miehet, jotka pakon sanelemina alkavat viljellä kannabista!!! Erkki-isä (Juha Laitela) asustelee poikansa Matin (Jussi Puhakka) kanssa landella ja vastustavat ohitustien rakentamista, jota kunnanjohtaja Leppälä (Jan Nyqvist) kiivaasti ajaa.
Yks kaks paikalle pölähtää Ville, jonka bisnekset ovat menneet ihan ruvelle ja hän ikään kuin hakee turvapaikkaa kotikonnuilta. Ville (Miska Haakana) on Matin poika ja Matti ei suuremmin ilahdu poikansa tapaamisesta.
Kuva: Filmikamari
Takapiruina ovat Mehmed (Arman Alizad) kumppaneineen ja Jori (Roope Salminen).
Ihan mutkattomasti kaikki ei suju ja se onkin koko leffan juoni, mitä kaikkea voikaan sattua, kun kesantopeltoa varjellaan. Kaiken kaikkiaan kelpo tarina ja leffana mainio.
Kuva: Filmikamari
Eritoten menin katsomaan tätä elokuvaa, bongatakseni tuttuja maisemia ja tuttuja näyttelijöitä ja niitähän riitti. Mutta - suuri yllätys oli Miska Haakana, joka on pääosassa, jota en ollut ennen nähnyt missään (olen siinä iässä, että just ja just hämärästi tiedän, mitä on tubetus), niin hän oli luonteva, uskottava nuori kasvo, tämän elokuvan tähti.
Muutenkin pidin siitä, että mentiin vähän niin kuin kieli poskessa. Oli vauhtia, oli ilmeitä, kiperiä tilanteita ja hauskoja hetkiä. Olin oikein tyytyväinen, jos en puutu pariin tekniseen juttuun. En kerro niitä, vaan menkääs kattoo elokuva!
