Ikonisia hahmoja, sukupolven yhteisiä muistoja ja täräyttävää verbaliikkaa on tarjolla täyslavallinen,kun Leea Klemola tuo askartelukurssilaiset näyttämölle. Yhdessä Rosa-Maria Perän kanssa kirjoitetussa teoksessa eletään nykyajassa, josta viitataan Kekkoslandiaan ja menneiden vuosikymmenten tähtihetkiin.
Arja Saijonmaan taustabändi soittaa death metallia ja on ryyneissäaamusta iltaan. Jolloin tuottajan, Hannele ”Hana” Häkkäsen (Elina Knihtilä) työkaluna toimii viina. Päissään pyörii myös Saijonmaan tilalle kurssiohjaajaksi pestattu paikallinen puodinpitäjä Anu Häkkinen (Pirjo Lonka). Muut henkilöhahmot ovat sekaisin identiteettinsä ja oman äänensä hakemisesta, johon kurssilta haetaan tukea.
Eero Ritala (vas.), Jonnakaisa Risto, Elina Knihtilä, Pirjo Lonka, Miko Kivinen ja Lotta kaihua. Kuva: Pate Pesonius
Ympäristönä toimii Hanan lentokonehalli, jossa intiimit tarpeet ovat esillä ja mikään ei ole yksityistä. Lintu-teemaisen kurssin juhliin suunniteltu katharsis edellyttää Hanan mukaan runsaasti iloa, mutta myös surua, jota varten palmukakadu Alex (Jonnakaisa Risto) treenaa omaa numeroaan ahkerasti. Lentoonkin lähdetään ja perille päästään, mutta haasteiden kautta.
Hulvattomien sekoiluiden ja yltiöpäisen mekastuksen lomassa tarjoillaan suvantoja, keitaita, joissa dialogin intensiivisyys osoittaa näyttelijöiden kyvykkyyden. Huonommuuden kokemukset, nerous ja tarve tulla huomatuksi, rakastetuksi ovat perimmäisiä kysymyksiä, joita käsitellään paitsi roolihahmojen, myös historiallisten merkkihenkilöiden kautta. Parivaljakko Kuopion kaupunginteatterista Markku Onttonen (Lotta Kaihua) ja Antero Jokinen (Miko Kivinen) muodostavat riitasointuisen parin, josta paljastuu yhä uusia kerroksia tarinan edetessä. Yhdessä ja erikseen. Eero Ritalan (Eero Ritala) omakuva haastaa pohtimaan mitä näemme, mitä haluamme nähdä, kenen tarinaa uskomme ja miten kriittisiä olemme tarjottuihin malleihin, kuviin
todellisuudesta.
Sillä tarinasta on kyse, kaiken runsauden ja yltäkylläisyyden sekä irrationaaliseltakin tuntuvien elementtien ja osien kakofoniasta erottuu selkeä kaari, jota seuraamalla voi tutkia, miten tosia olemme itsellemme, toisillemme. Kuka meitä askartelee, mitä materiaali meille kertoo? Oman totuudellisuuden löytäminen hälyn aikakaudella vaatii pinnistelyä, toisaalta vastaus saattaa löytyä jollei kaurapuurosta, niin ympäröivästä arjesta, kuulemisesta ja rehellisyydestä.
Minä, askartelija on kuvaus arkisesta askartelusta, näyttäen irvokkaatkin hetket ja kyseenalaistaen normit. Rellestämisen rinnalla kulkevat herkkyys ja ihmiseloon kuuluva ikuinen kaiho, suru. Repliikkien lukuisista kutkuttavista notkelmista voi poimia yritteliäisyyden teemoja, sekä kaipuun palautteen ja kannustuksen saamiseen, kerroksellisuutta riittää. Klemola ja kumppanit ovat onnistuneet luomaan kriittisesti maailmaa tarkastelevan taideteoksen – hei me lennetään!
Mervi Leivo
Minä, askartelija (25.9.2021)
Kantaesitys 23.9.2021, Q-teatteri
ohjaus: Leea Klemola
teksti: Leea Klemola ja Rosa-Maria Perä
rooleissa: Lotta Kaihua, Miko Kivinen, Elina Knihtilä, Pirjo Lonka, Jonnakaisa Risto ja Eero Ritala
lavastus: Annukka Pykäläinen
valosuunnittelu: Max Wikström
pukusuunnittelu: Mirkka Nyrhinen
äänisuunnittelu: Eero Nieminen
