Esikoiskirjailijan teosta lukee kuin tuntemattoman maan karttaa. Teksti on uutta, kieli ennalta arvaamatonta ja rakenne salaisuus. Ei ole kirjallista aineistoa, tässä tapauksessa romaania johon verrata, ei tietoa tai kokemusta tekijästä. Lukija pääsee haastamaan oman ajattelunsa, muodostamaan mielipiteensä neitseellisen kokemuksen pohjalta. Kiehtovaa siis.
Osa kirjan kannesta. Kuva: Tammi
Maantiede on vahvasti läsnä Hanna Lanton (1981) esikoisessa, Baskimaa ja Bilbao puskevat joka sivulta mukaan, ne muodostavat maiseman ja maailman, joita päähenkilö Elina elää ja hengittää. Mistään road tripistä tai matkakirjasta ei kuitenkaan ole kysymys. Teos on naisena elämisen kertomus, rehellinen ja osin inhorealistinenkin kuvaus oman tilan tarpeesta, vierauden tunteesta ja määräysoikeudesta paitsi omaan kehoon, myös omaan ääneen. Valta konkretisoituu hyväksikäyttöön, jonka jälkeen teoksen lävistävät uhriutumisen ja syyllisyyden teemat.
Elinan mukana lukija tutustuu paitsi Bilbaoon ja baskin kieleen, myös levottomuuteen, joka ajaa väitöskirjatutkijaa reunalle, äärirajoille, vaaraan. Aikaa vietetään akateemisen maailman lisäksi ystävien kanssa, baareissa, kaupungin laitamilla, porttikongeissa. Elinalla on monta olemusta, kärsivällinen puoliso ja lopulta - kuten Lantto kirjoittaa: “Olemme tavallinen, keskiluokkainen perhe”. Vieraantuneisuuden tunne ei kuitenkaan katoa, mutta ilo häviää. Ja sitä mikä kiihdyttää on vastustettava.
Lanton teksti on jouhevaa ja eittämättä asiantuntevaa, hän tuntee Baskimaansa, yliopistomaailman ja tekstin aitouden perusteella myös ryhmään kuulumattoman tunneskaalan ja kadulla elämisen lainalaisuudet. Teos on rankkaa ja lohdutontakin luettavaa, mutta päähenkilön pohdinta naisen asemasta herättää ajattelemaan, ettei hän ole tuuliajolla tai olosuhteiden uhri vaan elämän realisti, kiinni todellisuudessa. Sekä erittäin kyvykäs käsittelemään tunteitaan ja analysoimaan kokemaansa.
Koen, että teoksen yksi viesteistä on kaiken muun ohella herättää oivaltamaan, että meistä on moneksi, ihmisyys on kerroksellisuutta ja kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Hanna Lantto: Bilbao, Tammi, 2025.
Mervi Leivo
