Suosittu Jonas Jonasson'n kirja Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi on nyt nähtävissä näytelmäversiona Kuusankosken teatterissa. Pelkästään jo nimi aiheuttaa huvittavaa ajatuksen juoksua ja on jo tarina sinänsä. Alkuperäisestä tekstistä dramatisoinnin on tehnyt Raija Nokkala ja Kuusalla ohjausta on hoidellut Karolina Eklund-Vuorela.
Allan Karlsson on vanhainkodissa ja täyttää 100 vuotta. Asiasta ovat innoissaan enemmän kaikki muut, vaan ei Allan. Kukat - ei kiinnosta, kakku - ei kiinnosta, puheet - ei kiinnosta jne. Kaikki se kliseinen hömppä ei vaan kiinnosta ja niin Allan ottaa hatkat, karkaa ikkunasta ja katoaa. Allan lähtee ja joutuu erinomaisen eriskummallisiin juttuihin mukaan. Satavuotiaaksi Allan on harvinaisen virkeä käppänä, jonka rooliin on sukeltanut Arto Käki.
Kuvassa Jari Lukkari (Julius), Arto Käki (Allan) ja Aino Forsström (Pultti). Kuva: Heidi Koskinen-Järvisalo
Heti aluksi Allan tapaa asemavirkailija Aimon ja jo se on niin hervoton, sillä Anu Ruuhimäki Aimona on aimo annos lystiä. Anulla on Aimon lisäksi kahdeksan muuta roolia! Aivan uskomattomia suorituksia.
Niin ja sitten Allan tapaa nuoren Pultin, jolla on vessahätä ja joka raahaa matkalaukkua. Aino Forsström on roolissaan, ihan kaikissa (7), niin huippu, että voi vaan ihailla sitä heittäytymistä ja kuinka kroppa taipuu. Jotenkin sitä aina ilahtuu ihan sydän sykkyrässä siitä, kun näkee uusia, nuoria lupauksia. Hän sai kertaheitolla nyt uusia faneja.
Julius on kuitenkin se, jonka Allan seuraavaksi tapaa. Pikkurikollisen seurassa viihtyy ja siitä pitää huolen Jari Lukkari. Kolmas pyörä (kyllä kolmas, sillä Pultti putoo) on Nynny, ikuinen melkein-mies joutuu vahingossa mukaan. Mikko Jyräs on niin ilmeikäs, että miten joku osaakin heittäytyä sellasen lapasen rooliin hyvin, aina neuletta myöten.
Sitten tapahtuu ja paljon! Kolmikko jatkaa matkaa, tapaa uusia ihmisiä ja eläimiä, (psst. siellä oli NORSU). Välillä Allan päätyy kertomaan elämänsä kohokohdista, jolloin on matkannut maailmalla ja tavannut mahtimiehiä.
Kuvassa Mira Helli (Juri Popov), Arto Käki (Allan), Anu Ruuhimäki (Stalin) ja Mikko Jyräs (Vladimir Karpov). Kuva: Heidi Koskinen-Järvisalo
Juonta en kerro, mutta rikollista toimintaa se on ja rikolliset ovat pääasiassa naisia. Vauhtia piisaa ja kommelluksia. Sitten tapahtui se, mistä olen usein haaveillut. Kohtaus tapahtui hidastettuna ja niin upeasti valot toimivat siinä hetkessä, että sitä oikein häkeltyi. Hyvä Jyrki Kleimola (valosuunnittelu ja tekniikka) ja näyttelijät, jotka sen mahdollistivat. Se kohtaus oli upea nautinto.
KuvassaSara Mäkinen, Sanna Mäkinen, Sinikka Vainio, Herkko Huttunen, Jari Lukkari, Maija Kuntsi, Arto Käki, Mira Peussa, Aino Forsström, Anu Ruuhimäki, Mira Helli, Mikko Jyräs. Kuva: Heidi Koskinen-Järvisalo
Tässä näytelmässä on iso porukka, mutta rooleja on niin moninkertainen määrä. Arto Käki pörrää vain Allanin roolissa, mutta muilla onkin sitten aina 3-9 roolia. Se on niin mahtavaa seurattavaa, että miten sitä kukin osaa, kuka tulee estraadille ja missä roolissa. Voi vaan kuvitella, millaista hulabaloota siellä takaritsillä on, että löytyy oikeat vaatteet. En erittele nyt sen kummemmin rooleja, muuta kuin että mahtava porukka ja jokainen oli niin kortensa kekoon kantanut. Tälläisena poikkeusaikana on uroteko järjestää näin ilakoivia esityksiä. Ystäväni kanssa vielä kotimatkallakin oli naama korvissa.
Iso suositus, tää on nähtävä, sillä koko ajan tapahtuu!