Tasavallan presidentti Alexander Stubb on myöntänyt taiteen akateemikon arvonimen mestarikansanlaulaja, muusikko Hilja Grönforsille ja arkkitehti, professori emeritus Vilhelm Helanderille.
Hilja Grönfors. Kuva: Minna Hatinen/Taideyliopisto
Muusikko Hilja Grönfors (s. 1952) on suomalaisen romanikäsityön ja -lauluperinteen taitaja ja tallentaja. Hän on toiminut myös romanikielen ja musiikkiperinteen opettajana sekä Romanikulttuurin museon tukiyhdistyksen puheenjohtajana.
Arkkitehti Vilhelm Helander (s. 1941) on keskittynyt entisöivään korjausrakentamiseen. Hän toimii aktiivisesti restaurointiin liittyvissä hankkeissa ja rakennusten säilyttämiseen liittyvissä ajankohtaisissa keskusteluissa.
Tasavallan presidentti myöntää akateemikon arvonimen taideneuvoston esityksestä erittäin ansioituneelle taiteilijalle. Arvonimi on elinikäinen. Taiteen akateemikkoja voi olla samanaikaisesti 11.
Muut taiteen akateemikot ovat kuvataiteilija Eija-Liisa Ahtila, valokuvaaja Caj Bremer, elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalo, tanssitaiteilija Marjo Kuusela, kirjailija Hannu Mäkelä, tekstiili- ja muotitaiteilija Vuokko Nurmesniemi, kapellimestari Jorma Panula, näytelmäkirjailija, ohjaaja Sirkku Peltola sekä performanssitaiteilija Roi Vaara. Akateemikkojen arkkitehti Juha Leiviskän ja säveltäjä Kaisa Saariahon menehdyttyä akateemikon arvonimi oli väliaikaisesti yhdeksällä ansioituneella taiteenharjoittajalla.
Taideneuvoston perustelut akateemikon arvonimen myöntämiseksi Hilja Grönforsille
Hilja Grönfors on mestarikansanlaulaja ja suomalaisen romanikäsityön ja -lauluperinteen taitaja ja tallentaja. Akateemikon arvonimen myöntämistä Grönforsille perustelee hänen monipuolisuutensa romaniperinteen käsityöläisenä, romanikielen ja musiikkiperinteen opettajana sekä hänen näkyvä asemansa Romanikulttuurin museon tukiyhdistyksen puheenjohtajana.
Tunnustuksena romanimusiikin tunnetuksi tekemisestä ja tallentamisesta Grönfors on saanut useita merkittäviä palkintoja, joista mainittakoon Kaustisen kansanmusiikkijuhlien Mestarikansanlaulaja-titteli vuonna 2005, Musiikkituottajat ry:n Etno-Emma -palkinto vuonna 2008, Kalevala-palkinto vuonna 2011 sekä Suomi-palkinto vuonna 2014. Vuonna 2024 Grönfors vihittiin kunniatohtoriksi Taideyliopistossa.
Hilja Grönforsin julkinen esiintyjänura alkoi romanijuhlilta. Grönfors asui 1970-luvulta alkaen pitkään Ruotsissa, jossa hän esiintyi myös televisiossa ja radiossa. Suomeen paluun vuonna 1986 jälkeen Grönforsin elämässä oli uskonnollinen vaihe, joka suuntasi myös hänen musiikillisen kiinnostuksensa vapaiden kristillisten kirkkojen ja etenkin helluntailaisten lauluihin.
Grönforsin ensimmäiset levytystaltioinnit olivat Raila Halmetojan toimittamalla arvostetulla romanilauluantologialla Luludžako drom (1996). Muutaman muun kokoelmaäänitteen jälkeen on syntynyt tähän mennessä kolme omaa levyä Grönforsin yhtyeen Latšo Džintan kanssa. Näistä Phurane miritš -äänite palkittiin Etno-Emmalla. Samana vuonna 2008 Grönfors esiintyi päähenkilönä elokuvaohjaaja Katarina Lillqvistin televisiodokumentissa Eihän tämä maa minun maani ollut.
Hilja Grönfors on konsertoinut laajasti kotimaisilla ja kansainvälisillä festivaaleilla. Suurten konserttien ohella Grönfors on pitänyt tärkeinä myös pienimuotoisia ja intiimejä esiintymistilaisuuksia ja kouluesiintymisiä niihin liittyvine luentoineen. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla hän on ollut vuosikausia arvostettu vierailijaopettaja.
Hilja Grönfors on tallentanut romanien perinnelauluja muistinvaraisesti ja muistiin merkitsemällä. Arkistosta siirtyy lauluja omaan konserttiohjelmistoon ja nuottijulkaisuihin. Myöhemmin Grönforsin keräämää lauluperinnettä on nauhoitettu. Myös muu romanikulttuuri, etenkin käsityöperinne, on ollut tärkeä osa Grönforsin arkea. Useilla musiikkifestivaaleilla onkin nähty hänen röijyistään koottuja vaikuttavia näyttelyitä.
Vilhelm Helander. Kuva: Taike
Taideneuvoston perustelut akateemikon arvonimen myöntämiseksi Vilhelm Helanderille
Professori emeritus, arkkitehti Vilhelm Helander (s. 1941) valmistui Helsingin teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1967 arkkitehdiksi ja vuonna 1972 tekniikan lisensiaatiksi. Vuosina 1985–2004 hän toimi Teknillisen korkeakoulun (nyk. Aalto-yliopisto) arkkitehtuurin historian professorina. Vuodesta 1978 lähtien hänellä oli arkkitehtitoimisto Juha Leiviskän kanssa.
Helander on keskittynyt entisöivään korjausrakentamiseen. Helander on suunnitellut vaativia peruskorjaustöitä, joissa eri aikakausien arkkitehtuurin arvojen kunnioittaminen ja säilyttäminen on ollut keskiössä. Tunnetuimpia ovat Helsingin Vanha ylioppilastalo, Suomenlinnan maisemarestauroinnin kunnostussuunnitelma, Porin kaupungintalo, Porvoon raatihuone sekä Kansallismuseon, Helsingin tuomiokirkon ja Tieteiden talon eri vuosina toteutetut hankkeet. Säätytalon peruskorjaus, jossa Helander toimi entisöivän korjaustyön pääsuunnittelijana, sai Europa Nostra -palkinnon vuonna 1992.
Helander on tunnustettu merkittävistä ansioistaan pohjoismaisen rakennussuojelun teorian kehittäjänä ja on kirjoittanut useita teoksia kaupunkirakentamisesta ja korjausrakentamisesta. Jo 1970-luvulla Helander ja arkkitehti Mikael Sundman tulivat tunnetuksi poleemisella teoksella Kenen Helsinki, joka sai Eino Leinon palkinnon. Helanderin ja valokuvaaja Simo Ristan kirja Suomalainen rakennustaide – Modern Architecture in Finland on yksi merkittävimmistä 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin teoksista.
Helanderille on myönnetty valtion tiedonjulkistamispalkinto sekä rakennus- ja yhdyskuntasuunnittelun valtionpalkinto, ja hän on Academia Europaean jäsen. Helander on saanut ensimmäisenä suomalaisena rakennussuojelun Eurooppa-kultamitalin. Lisäksi hänelle on myönnetty mm. Pro Finlandia-mitali ja kirkkotaiteen Engel-palkinto.
Helander toimii edelleen aktiivisesti restaurointiin liittyvissä hankkeissa ja rakennusten säilyttämiseen liittyvissä ajankohtaisissa keskusteluissa.
